Aamupäivällä huitastiin parin tunnin mettälenkki. Laskin mummelinkin irralleen ja kyllähän tuo vapauden riemusta nautti. Ilmeisesti hirvet ja muukin riista (myyriä lukuunottamatta) on vähissä, kun muori suvaitsi pysytellä lähistöllä ja lähteä metästä poiskin. Otin sen kyllä hihnaan jo puolessa välissä, niin monesti on se katoamistemppu tehty loppumatkasta.

Tunnin huilin jälkeen siis tottistelemaan, vaan eipä tuo lenkki näyttänyt tassuissa painavan. Seuraamista otin ensin niin, että kädessä oli nakkeja ja syötin niitä satunnaisesti Udille. Tehtiin käännöksiä molempiin suuntiin ja  ne menikin ihan kivasti. Koira hetkeksi autoon ja sitten paikalla makuuseen. Tällä kertaa toinen koirakko teki juttujaan samaan aikaan, eli häiriötä oli mukavasti. Yhdellä seuraa käskyllä Udi vähän nytkähti muttei kuitenkaan kertaakaan noussut. Ympärilleen kattelee kyllä kovasti ja kun mie palaan koiran luo, ei meinaa enää malttaa pötkötellä. Ihan tyytyväinen oon kuitenkin tähänkin suoritukseen.

Sitten se murheenkryyni eli seuraaminen kun ei oo niitä herkkuja siinä nenän edessä. Tein aika pitkän suoran seuraamisen ja kyllähän sitä etäisyyttä on, ei nyt metritolkulla mut kuitenkin. Kontakti sen sijaan oli aika hyvä eikä Udi himmannu, vaikka tosiaan aika pitkä pätkä kahteen kertaan tehtiin. Oikein videoitiin tää suoritus, ni voi taas itteensä hävetä. Lopuksi pari noutoa, jotka meni tosi hienosti. Luovutuksessa ihan vähän pureskeli mut semmosista ei nyt välitetä!

Tällä hetkellä meillä näyttäis olevan vain väsyneitä koiria! Toki se on vaan silmänlumetta, ei islantilaista ihan näin helpolla väsytetä...