Pitkästä aikaa käytiin hakuilemassa. Tällä kertaa tallattiin vain keskilinjan toinen puoli, kun osa koirista tarvis treeniä puhtaaseen maastoon. Eka maalimies oli valmis ja löytyi mukavasti, vaikka Udi lähti lähetyksessä mihin sattuu. Toinen oli myös valmis, mutta ei meinannut löytyä millään. Udi ei ennen oo ollu tallaamattomalla radalla, joten helpoin syyllinen löytyis siintä. Vaikka maalimies näyttäyty niin silti ei meinannu löytyä ei millään. Töitä kumminkin teki mikä on hyvä asia, ilmeisesti nenä ei kuitenkaan tällä kertaa ollu ihan auki.

Viimosen ukon näki kun se lähti, piilona oli vähän hankalampi pikku-luola (eli joku armeijapoikien kaivanto). Hienosti etsi ja löysi. Kävipä Udi oikein sylissä asti varmistamassa löytönsä ja varmuuden vuoks merkkas myös lähimmän puun et löytää varmasti takas näytöllä. Tällanen varmistelu tuntuu kyllä vähän liioittelulta :)

Seuraavaks täytyy ottaa niitä suoria pistoja, tuntuu koiruus lähtevän lähetyksessä vähän mihin sattuu...