Aamulla pakkanen paukkui -15 asteessa, mut se ei meiän hiihtoretkeä haitannu. Toki sää siitä lauhtu eli retkeiltiin varmaan jossain viiden pakkasasteen kelissä ja aurinkokin pilkisteli, erinomainen retkikeli siis!

Retkikohteena papan mökki Pimiässälahdessa ja siitä suunta kohti Saimaan saaria. Miulla hätäseen on sukset jalassa, mut Udi on kerenny juoksemaan jo monta lenkkiä.

Tässä vaiheessa on jonkun matkaa jo tultu ja Udillakin on tauko paikallaan.

Kauan ei passaa huilata kun kepinpelastajaa taas tarvitaan. Tää yksilö oli sen verran tiukassa jäässä et pelastuspartiolla ei ollu enää mitään tehtävissä.

Lunta oli jäällä sen verran mukavasti, et Udi mieluummin juoksenteli maita myöden.

Miun hiihtoa vaikeutti, umpihangen lisäks, ladulla keppiä kaluava karvakaveri. Paluu matkalla Udikin rupes viihtymään valmiilla uralla.

Melkein pari tuntia hiihdeltiin ja sit mökille syömään eväitä. Jos joku kuvitteli et Udi oli lenkin jälkeen väsyny, ni ehei. Mökillä jätkä nujus vielä kepin kanssa, juoks pitkin kallioita ja lennätti lunta nuotioon. Vasta makkaroitten esille kaivaminen sai asettumaan hetkeks aloilleen. Syöpöttelyn jälkeen piti viel hiihtää autolle ja sielläkin Uu ihmetteli et tässäkö tää nyt oli. No kotona on kyl unikin maittanu.

Kuvien laatu on taas vähän mitä on, mut eiköhän noista selvää saa...