Vai miten se nyt meni? Eli hyvin hiihdon täyteinen viikonloppu on takana. Udi ei urheiluun tällä kertaa osallistunu, emäntä sit senkin edestä. Lauantaina huitasin vauhtiin päästyäni tommoset 50 kilsaa ja sunnuntaina vajaan kympin. Udi onkin joutunu tyytymään lyhyisiin tallille ja takas lenkkeihin Nolostunut. Tänään pyrittiin kyl hiihtotreeneihin, vaan jäi valjakkourheilut väliin. Lappeenrannan kaupunki on vissiin unohtanu maksaa sähkölaskun, eli kunnan rajalla tuli pimeys eikä laduillakaan sit ollu valaistusta. Ihan niin innokas en miekään tällä kertaa ollu, et pimeessä olisin lähteny suksimaan.

Jos on lenkkeily jääny vähemmälle ni muuta ohjelmaa on kyl järjestyny. Ollaan oltu hoitovastuussa hevosten lisäks karhukoira Pulista ja kissa Matista. Kyllä, aivan oikein siis KISSASTA! Miullahan ei kissoja vastaan oo mitään, sen sijaan Udissa kissat aiheuttaa rajua ylikuumenemista. Vaan ihan hyvin on menny, kun ei oo päässy yhtään näköhavaintoa syntymään.