Tintin vointi on sekä kohentunu että huonontunu. Eli virtsatie-infektio on parantunu, mutta hengitys edelleen reistaa. Tuumasta toimeen ja kohti Lappeeta ja elukkatohtoria. Tällä kertaa päästiin tutulle ja turvalliselle kun älysin erikseen sitä pyytää.

Totuus on tarua ihmeellisempää. Kolme viikkoa sitten kuunneltiin sydän ja keuhkot, sydän oli normaali eikä keuhkoista kuulunut rahinaa. Hengitys oli erikoinen mut johtuu kuulemma ehkä vaan vanhuudesta. Eilen sydän hakkasi ihan miten sattuu ja keuhkot on täynnä nestettä, hienoa! Sydämen vajaatoimintaan ja nesteenpoistoon lääkettä, kolmen viikon päästä tutkitaan onko lääkkeistä apua. Ehkäpä röntgenit olis ollu paikallaan jo sillon kolme viikkoa sitten!

Vielä ei suuria muutoksia mummelin kunnossa oo tapahtunu, toivotaan ettei apu tullu liian myöhään. Lenkillä pitäis käydä koiran tahtiin, tässä tapauksessa tahti vaan on sellanen et lenkittäjien täytyy sitä varmaan hillitä. Ihme mummeliks lääkärikin Tinttua ihmetteli eli tässä kunnossa ei kai kuuluis lenkille enää hinkua. Samaten mummon notkeutta ja nopeutta kiepsahtaa pöydällä pystyyn ihmeteltiin myös :)

Miulle ei tullu sydänvaivat enää mieleenkään, kun tosiaan sillon viimeeks oltiin se tarkastavinaan. Ja kun ei Tintti köhi! Vai köhiikö? Ääneen kun tätä kotona ihmettelin niin vanhusväestö heti totesi et kyllähän se köhii! Ei vaan tullu mieleen asiasta kertoa. Argh! Raivostuttavaa porukkaa!

Tänään ois tarjolla agilityä Uulle, emäntää vaan kovasti laiskottaa. Nyt onkin oiva aika iskeä laiskamato, kukahan jässikän kanssa sit viikonloppuna hiihtää...