Jos oli keli rankka Liberecissä, niin oli se rankka Repokivessäkin. Illansuussa sato muutaman sentin lunta ja sehän tietää lisähaastetta valjakkourheiluun, tällä kelillä se suksi ei vaan luista. No ei tuo nyt ihan hirveän paha ollu ja niin myö vaan lenkki suksittiin, vauhti oli kyl lähinnä retkihiihtoa.

Udi on tarkkaan kuunnellu kotona hiihdon teoriaa ja niinpä liikkeelle lähettiin hiljaa lämmitellen ja voimia säästeltiin siihen armottomaan loppukiriin. Oikeet valjakkohiihtokoirathan lähtee heti täysillä ja maaliin tullaan enemmän tai vähemmän väsyksissä. No myö panostetaan siihen maalisuoraan Nauru.

Ohitukset meni tänään vähän paremmin, eli Uu ei väistäny niin syvälle penkkaan ja päästiin vähän nopeemmin ohittajien perään. Vaan eipä myö pitkäkoipien peesissä kauaa pysytä. Ja se loppu tullaan kyl lujaa, "maalissa" kun on riekuntaa tiedossa.

Vähän hiihtopainotteiseks on menny meiän harrastukset, täytyis varmaan jotain muutakin välillä puuhata...