Jos on meiän elo yleensä tasasen tylsää, niin viime aikoina ei. Viime torstaina käännettiin Subarun nokka kohti Kerimäkeä ja lähettiin naisiin. Ihana Snella-neitihän siellä meitä odotteli. Viime kertasen epäonnistumisen masentamana olin valmistautunu pettymään, mutta turhaan! Udilla ei ollu mitään epäröintiä asian suhteen, intoa tosin oli enemmän kuin taitoa :). Perjantaina rupes pojalta kunto loppumaan, joten tultiin kotiin huilailemaan.

Oikeesti tultiin kyl hiihtämään seuranmestaruuskisoihin, mut sehän on melkein lepoa naisseikkailuihin verrattuna. Olihan Udi vähän väsy, mut hiiheltiin rauhassa maaliin. Matka oli kolme kilometriä ja aikaa ladulla vietettiin 14 minuuttia ja 17 sekunttia. Koska osallistujia oli huimat kolme, saatiin myökin pokaali! Näissä kisoissa kaikki kyl palkitaan, mut veikkaan et pokaaleja ei meiän uralle montaa kerry.

 lähtö (kuvat Margareetta Lenruth)

ja maali 

Lauantaina Snella tuli sitten meille Udia tapaamaan ja romanttisissa merkeissä aikaa vietettin ulkona. Kovasti oli vaan uusia hajuja Snellalle nuuskittavana, niin Udin lähentelyt jäi vähän kakkoseksi :). Toivottavasti hauvavauvoja saadaan. Oon ite kyl ikuisena pessimistinä valmistautunu pettymään.

Naisseikkailuiden seurauksena ilmassa on ollut kysymyksiä, joissa sisältö on sama mut sävy hiukan eri, kuten Eihän tää tarkota sitä että MEILLE tulee pikku-Udi?! ja Tuleehan TEILLE sitten semmonen pikku-Udi?! Jännästi näyttäs vaikuttavan tuo kysyjän asuinpaikka...

Olin ajatellu et meille ei ehkä pentua nyt tule, vaan (Kati ja Riitta älkää lukeko tätä!) päivä päivältä vaakakuppi on alkanut kallistumaan sinne ihan toiselle suunnalle... Noh eihän niitä pentuja välttämättä edes tule, eli laitetaan ne söpöt pikku pannat, hihnat ja lelut kiltisti takas sinne kaupan hyllyyn vaan...

Sunnuntaina käytiin Udin kanssa hirvijahdissa, eli tarkistamassa omenatarha Äitsaaressa. Uusia vahinkoja ei näkyny eikä myöskään tuoreita jälkiä eli olivat luovuttaneet. Pihan poikki meni sensijaan isot rusakon jäljet ja niitä se aita ei kyllä pitele...

Eikä ne puuhat tähän lopu, iltapäivällä käytiin vielä tottistelemassa hallilla. Seuraamista esteitä ylitellen ja pujotellen sekä liikkeestä istumista. Kovasti patistelevat BH:seen, mut ei oo oikein voittajafiilis sen suhteen.

Nyt opetellaan elämään yhden koiran perheenä.