Tänään vietettiin koiraurheilupäivää. Aamupäivän seurasin BH:ta ja iltapäivän agilityä. BH meni oikein mukavasti, vaikka kylmä oli kuin ryssän helvetissä! Viimosena suorittaneen parsonin massu meinas paikallamakuussa jäätyä ja miulla varpaat. Hienoja suorituksia ja toivoa antavasti myös vähän keskeneräisempiä esityksiä nähtiin. Onnea vielä Lululle, Empulle ja Kekelle ohjaajineen! Ja tietysti muillekkin läpipäässeille!

Tällä kertaa kävin kattomassa myös kaupunkiosuuden. Kaikki koirat käyttäyty kaupungissa vallan kummallisesti, yksikään ei haukkunu (koirille tai muuten), ei jahdannu polkupyöriä tai autoja eikä hyppiny henkilöryhmässä ihmisiä vasten. Outoja otuksia. Tästä voidaan päätellä et jos jollain konstilla joskus päästään se tottis läpi ni kaupungissa kosahtaa varmasti!

Agilitykisoihin kerkesin sitten vaan loppuun. Nelli oli ainut tuttu liitelijä, ja suoritus meni muuten hienosti (voiko muuta odottaa!?) mut puomille Nelli nopsana tyttönä kerkes väärässä välissä. Agility on kyl tosi kiva laji seurata, koirista näkee niin hyvin miten ne nauttii. Rajan takaa saapuneilla tovereilla oli uskomattoman nopeen näköset koirat. Varsinkin sakemanni teki vaikutuksen, iso koira oli todella ketterä ja nopee. Valitettavasti nopeus kostautu monesti sitten kontakteilla.

Udin kanssa on vaan lenkkeilty ja bongailtu. Ensin bongailtiin bongareita, kun ne pyörii tossa talon nurkalla ja tiirailee tirppejä. Meilläpäin on ilmeisesti hyvät bongausmaastot kun kiikarimiehiä pyörii ympäri kylää. Eihän siinä mitään, mut autoja on välillä parkkeerattu mielenkiintosesti tonne mutkiin. Vaan eipä se ilmeisesti paikkaa kato jos mielenkiintonen siivekäs oksalla kököttää.

Lintuja tulee kyllä itekki bongailtua lenkillä, lähinnä tavotteena on bongata linnut ennen Udia. Välillä se onnistuu, useimmiten ei. Tähän mennessä on löydetty jo monenlaisia lintuja; joutsenet ja kurjet kuuluu siihen kategoriaan et jopa mie mielelläni kattelen. Peipposia tunnisteltiin netin avulla eli puoli kuuta kesään! Sitte oli semmone musta lintu oranssilla nokalla, mut en enää muista mikä se oli. Ja musta-valkonen vesilintu josta kuuluu lentäessä vik-vik-vik-vik-vik. Tietysti sit on hanhia ja sorsia ja kaikenmoisia tirppejä. Tänään bongattiin ehkä kuovi.

Nelijalkasista mie oon bongannu metsäkauriin ja ketun. Udi ei onneks bongannu kumpaakaan, vaikka ketusta se tais olla jo hajulla.

Ja miten tää kaikki liittyy herkkupeppuisuuteen? Ei mitenkään. Mut Udi oli aamulla vetäny huiviin sokerit ja piparit keittiön pöydältä. Ymmärtäähän sen kun ei pienelle koirapojalle anneta ruokaa kun kaks kertaa päivässä, ni itte on eväänsä hankittava ettei nälkään kuole! Porukat lähti aamupakkasella harsoja levittämään ja jätti nälkiintyvän Udin oottamaan et ruokkija nostaa ruhonsa sängystä. Odottavan aika on pitkä ja niinpä oli ryhdyttävä ite ruuan hankintaan.

Aamulla kentälle ajaessa näin koiran lenkillä. Ei kuulosta mainitsemisen arvoselta asialta, mut kyseessä olikin islantilainen! Ja se on näillä main melko harvinainen näky se! Oikein pisti hymyilyttämään kun näytti vähän kaupunkilenkkeily harjotukset olevan menossa...