Urheiluhulluus iski ja polkasin heti aamusta urheilutalolle kauneus ja terveysmessuille. Monenmoista purkkia ja purnukkaa oli tarjolla, kyllä ihmisestä tulee kaunis, terve ja onnellinen kun kaikki ne ostaa ja nassuun tai massuun iskee.

Sattumalta huomasin tarjolla olevan myös luentoa eläinten luontaishoidoista. Luento oli oikein mielenkiintoinen ja käsitteli sopivasti sekä koiria että hevosia. Olishan se tosi hienoa jos eläimelle (ja tietysti ihmiselle myös) saisi apua luonnontuotteista, varsinkin jos ne vois itse kerätä sieltä luonnosta. Sen verran mielenkiinto heräs että pitäis päästä keräämään ja kuivailemaan voikukkia ja nokkosia heti heti kiireesti! Mutta ulkona vaan sataa lunta...

Onneks Uu on ollu aikasta terve (ainakin fyysisesti), nii ei oo paljon tarvinnu turvautua siihen länsimaiseen lääketieteeseenkään. Miulla on myös vähän ehkä vaikeuksia uskoa näihin kukkatippoihin ja yrtteihin, mut toisaalta tuskinpa niillä kovin paljon vahinkoakaan saa aikaseksi, jos ohjeitten mukaan käyttää.

Luennoitsija oli miusta tosi hyvä! Korosti sitä et eläinlääkäriin pitää aina olla yhteydessä jos tarve vaatii ja toivoi että luontaishoitoja voitais yhdistää enemmän lääkärihoitojen kanssa. Tykkään kun ei täysin tyrmätä muita hoitomuotoja ja hehkuteta vaan sitä "omaa". Hoidothan voi hyvin tukea toisiaan.

Mukana oli tietysti osio teollisen nappulan huonoudesta. Eläinten ruokinta (niin koirien kun hevosten ja varmasti myös kissojen) tuntuu olevan tosi vaikeaa. Tietysti sitä haluais ruokkia elukoitaan parhaalla mahdollisella tavalla, mut peruslaiskana ihmisenä ainakin tähän asti on eletty nappuloilla. Ja sehän vasta vaikeeta onkin, kun yrität markkinoilta löytää sen parhaan nappulan!

Mielenkiinto kyl heräs (taas!) luonnollista ruokintaa kohtaan ja tää luennoitsija sai sen kuulostamaan jopa vähän helpommalta kuin oon kuvitellu. Ehkäpä Uukin saa kokeilla vielä villien esi-isien ruokavaliota joskus hamassa tulevaisuudessa kun tää just avattu säkki on syötetty loppuun.

Sainpahan myös vahvistusta näkemykselleni siitä et tuore heinä on hevosille (ja myös shettiksille) sitä luonnollista ja sopivinta ruokaa ja laidunnus kaikkein luontaisinta tekemistä. Ponin loppuosan omistaja panikoi mielettömästi ponin laitumella pitoa kaviokuumeen pelossa. Joo on totta et kaviokuume on varmasti kettumainen juttu ja shettikset on sille herkkiä. Mut haloo! Kai ne on sitä heinää syöneet ammoisista ajoista saakka, myös siellä saarellaan!