Eilen päästiin taas hakuilemaan. Ensin otettiin esineruutua pitkästä aikaa, miten sitä onkin niin "vaikee" treenata vaikka metsiä olis tässä pihapiirissäkin. Esineet oli vieraat: nahkainen avainpussukka, pikkulapsen kenkä ja perinteinen pehmolelu. Vauhtia oli taas hurjasti ja hyvin oli Uu kärryillä siitä mitä oltiin tekemässä. Nahkapussukka ja kenkä löyty helposti, vaikka olisin kuvitellu niitten olevan vaikeimmat. Pehmolelu yllättäen tuotti vaikeuksia, tuuli vissiin paino hajuja pois ruudusta. Olis siis pitäny jättää niihin kahteen, jotka kyllä meni tosi hyvin!

Haussa tehtiin pieniä uusia kokeiluja. Ensimmäinen oli tyhjä, eikä Udia edes koitettu huijata näyttämällä lähtevää maalimiestä. Hyvin lähti ja upposi, pois kutsuttaessa piti taas vähän tuumia et jättääkö hommat kesken vai ei. Vaan kyllä sieltä sit pois tultiin. Yliheitolla valmiille maalimiehelle, joka oli naamioitunu armeijahenkiseen maastoverkko-hässäkkään. Udi oli menny oikein syliin tutkimaan et mikäs juttu tää nyt on, mut hetken pyörittyään päätti sit ilmaista ihmeellisen maalimiehen. Viimonen tehtiin niin et Udi löysi maalimiehen takarajalta, noin kymmenen metriä keskilinjasta, pistolta pois tullessaan. Yleensä tämmöset pistot kosahtaa siihen et Uu ottaa hajun jo lähetyksessä, eikä sitten todellakaan tee mitään "ylimäärästä" pistoa. Tälläkertaa tuuli tyynty sopivasti, eikä hajuja sitten kirsuun liian aikaisin kantautunu.

Vauhtia on mielettömästi! Jos vertaa siihen takavuosien tahmatassuun, jota ei oikein aina napannu, ni Udi on ihan kun eri koira. Jotain ollaan siis varmaan tehty oikein ja nyt sujuu erittäin hyvin. Täytyy nauttia, kyl se vielä tulee päivä jolloin mikään ei onnistu...

Tänään oltiin metsähommissa eli istutettiin taimia. Udi keskitty enimmäkseen häiritsemään istuttajia ja noutamaan keppejä. Ilmatieteenlaitoksen kahden tiplan sadepäivä olikin sitten oikein aurinkoinen ja lämmin, eli vesikirppu jahdissa vierähti myös tovi. Iskä jo tuumi et taitaa tulla Udille kävelyreissu kotiin.