Taas on ollu treenin täyteinen viikko. Tiistaina oltiin hakumetässä. Alotettiin tyhjällä ja lopetettiin neljään löytöön. Kaikki oli valmiita ilman apuja. Ensimmäinen ja viimonen viidessäkympissä, toinen ehkä puolessa välissä ja kolmas vaan muutama metri keskilinjasta. Viimosella maalimiehellä piti viel ylittää pieni (kuiva) oja.

Tyhjältä oli taas vaikeuksia saada koira pois, joten tehtiin yliheitto harjotuksia seuraaville pistoille. Hyvinhän nuo ukot tälläkin kertaa löyty. Ja yleisöäkin Uu viihdytti omilla, ohjaajan suunnitelmista poikkeavilla, ratkaisuilla.

Keskiviikkona mentiin agiin ja se menikin sitten aikasta ahterilleen. Viime kerrallakin oli vähän vaikeuksia ja nyt niitä oli vielä enemmän. Into on koirasta kadoksissa ja myö vaan sählätään. Ilmeisesti yritetään liian vaikeita juttuja. Tilannetta ei paranna yhtään ohjaajan kasvava hermostuneisuus ja kiukkuisuus kun ei suju. Nyt täytyy treenata vaan tuttujen ihmisten kanssa tosi-tosi helppoja juttuja. Voi Udi parkaa, kun emännällä on niiiin heikko hermorakenne!

Torstain vepet meni onneks hyvin. Saimaa yritti meitä kyllä lannistaa aalloillaan ja keikuttaa kumiveneen kumoon, mut periksi ei annettu! Udi kävi ensin vaan veneilemässä ja herkuttelemassa nakeilla, viimeeks kun yritti veneestä luikahtaa omia aikojaan. Ja kyllähän pikku-Uu ruuan äärellä pysyy!

Toisena liikkeenä otettiin veneen haku. Vähän taas epäilytti miten sujuu kun ei olla viime kesän jälkeen tätäkään tehty. Rannalla vähän hetsattiin vetoköydellä ja ammattilaisen rauhallisella asenteella Udi hoiti veneen rantaan. Aallokkokaan ei haitannu menoa. Onneks sentään joku sujuu, vaan jotain saamarin näytöstä tästäkin pitää järjestää, ni eiköhän tääkin laji saada tärveltyä sillä jännittämisellä...

Keleistä päätellen on keskikesän juhlan elikkäs juhannuksen aika. Toppatakki päällä vesisateessa saadaan ilmeisesti tänäkin vuonna juhlia. Viime jussina treenattiin ja toiveissa ois hakuilla nyttenkin, joillakin säälittävillä treenikavereilla on vaan mukamas jotain säälittävää parempaa tekemistä! Jospa sieltä joku kykenis mettäänkin. No ainakin tuohon keskikehon rakennukseen on varauduttu eli kaapissa on kabanossi jos toinenkin odottamassa. Kyllä me Udin kanssa niillä alkuun päästään... ja uusia perunoita ja mansikoitakin löytyy jos jaksaa pellolle lähteä ettimään. Mitäpä sitä ihminen ja koira muuta kaipaa!

Hilpeää juhannusta kaikille tasapuolisesti, eikä sitten syödä kaikkia niitä makkaroita itse, vaan annetaan vähän koirillekkin!

1245399114_img-d41d8cd98f00b204e9800998e