Jos kaipaa treeneihin vaihtelua, niin kannattaa kokeilla uusia maastoja. Lähempääkin olis saattanu löytyä, mut mepä hurautettiin Haukiputaalle hakuilemaan! Jos joku ei tiedä missä on Haukipudas, niin otetaan suunnaksi Oulu ja mennään viel vähän ohi.

Viikonloppuna siis Pk-leireiltiin islantilais porukassa Virpiniemessä. Paljon tuli asiaa niin jäljestä kuin haustakin ja kiva oli tutustua taas uusiin islantilaisiin omistajineen. Myö keskityttiin vaan hakuun (yllätys, yllätys) ja vähän tottikseen. Lauantaina tehtiin vain kolme pistoa, löytö-tyhjä-löytö. Ja sunnuntaina kokeiltiin kisarataa. Umpipiiloja ei ollut ja lähes ongelmitta rata suoritettiin. Kerran tuli taaksepäin työskentelyä kun Udi kävi tarkistamassa jo löydetyn piilon. Yllättävän hyvin kyllä meni! Udi esim. tuli tyhjältä pois vaikka oli merkannu jo seuraavan maalimiehen, uskomatonta! Maasto oli kyl helppo mut silti tuli tosi voittaja fiilis. Kun vaan joku tekis tottiksen ja treenais esineruudun kuntoon niin tässähän vois lähtee vaikka kokeisiin.

Paljon saatiin pieniä ja vähän suurempia vinkkejä. Tuulen suunnan tarkkailuun ja koiran lukuun täytyis nyt panostaa erityisesti. Ja antaa vähän enemmän työskentelyrauhaa. Myös maastossa juottamista kannattais alkaa treenata.

Fala teki lauantaina tuuliharjotuksia, joista ensimmäinen meinas mennä mustikan syönniksi. Viime metreillä tuuli toi kuitenkin hajut kuonoon ja nakit löytyivät. Toisella yrityksellä laskin tytyn irti jo aluksi, kun tuntui hihna vähän häiritsevän, ja hienosti tää maalimies sitten löytyikin. Ja ihan aluksi tehtiin Fasulle makkararinkiä, tosi haastava paikka pienelle islanninlammaskoiran alulle .

Tottiksessa tehtiin vaan vähän seuraamista ja käännöksiä sekä yks nouto uuden karhealla noutokapulalla, kun päivä rupesi loppumaan kesken. Udi oli ihan liekeissä! Koskaan ei oo ollu näin paljon intoa tottiksessa. Jännästi vaikuttaa pari päivää autossa istumista...

Reissu oli hieno ja varmasti kannattava. Vapaa-aikaa ei juurikaan jääny joten lenkille päästiin vaan aamusta, jäi siis merenrannassakin käymättä vaikka näköyhteys olikin. Tälläkään kertaa ei muita uroksia ollu leireilemässä, joten rauha säilyi kämpillä hyvin.

Kotimatkalla pysähdyttiin Uljuan tekojärven rannalle nykyisellä Siikalatvalla ja käytiin teputtelemassa Haapavuoren luontopolulla pieni lenkki. Kyllähän sitä mielellään pitemmänkin lenkin olis tehny, mutta nukkumaankin piti ehtiä. Ja käytiin myös Suomen maarajojen mukaisessa keskipisteessä eli Piippolassa, mut harmittavasti en löytäny sitä merkkiä.

Parit kuvat teputtelulta, muuten jäi kuvasaalis kovin laihaksi...

Pitkä matkahan tuo oli koirille olla autossa, mut hienosti jaksoivat. Illan kähmyssä nähtiin vaan yhdet hirvet, mut mie ajoin onneks niin kovaa et ne ei ehtiny alle. Sänkyyn pääsin rojahtamaan onneksi jo yhdeltätoista. Mie olin ihan poikki ja arvata saattaa kuinka väsynyttä takakontti porukka oli seittemän tunnin nukkumisen jälkeen...