Viimeisimmät eläinlääkäri käynnit on olleet uskomattoman ikäviä, surullisia ja kamalia. Niinpä  tämän päiväinenkin käynti aiheutti stressiä ja huolta etukäteen. Aikaisemminhan eläinlääkärissä käynnit on ollu oikein odotettuja ja kivoja tapahtumia, vaan nyt odottaa vaan kauhulla et mikähän tälläkin on huonosti.

Udi on ikävien tapahtumien johdosta joutunut tehotarkkailuun, oon ollut aivan vakuuttunut et sillä on ainakin sydänvika plus kaikki muut sisäelinsairaudet, nivelrikko sekä häikkää lihaksissa ja kylmistä keleistä johtuen paleltumia plus hengityselin vaurioita! Tähän tietysti lisäksi vielä aivovaurio ja sokeus eli äksidentit, jotka aikaisemmissa kirjoituksissa on jo esiteltykkin.

Vaan ei. Rokotus meni hienosti. Udilla oli edelleen eläinlääkärissä kivaa ja miekin pääsin helpottuneena lähtemään kohti kotia, kun terveen paperit Udi tälläkin kertaa sai. Uulle tehtiin myös virallinen sydänkuuntelu eikä sieltäkään mitään erikoista löytynyt, voin siis hetkeksi unohtaa omat sydänkuunteluni. Oon nimittäin ihan oikeesti yrittäny kuunnella korva kiinni kyljessä kuuluuko mitään hälyttävää. Myös kivekset oli normaalit. Ainut ongelma on nököhampaassa (siinä extrassa siis), joka varmaan täytyy poistaa, kun se on ruvennut keräämään töhnää. Voin siis huokasta helpotuksesta, ainakin hetkellisesti.

Tohtorilta tarttui mukaan Viacutania, koska pakkasilma kuivattaa ihoa. Tää on taas oma päätelmä ei lääkärin, eli mahdollisesti turha ostos mut tuskinpa siitä haittaakaan on. Rypsiöljyä oon ruokaan vähän lorautellu tätä ennen, mut kokeillaan nyt tämmöstä mömmöö. Mie oon ilmeisen hyvin sisäistäny sen älä ruoki lamaa- mainoksen.

Koska tällä kylällä eletään osittain vielä aikaa kun miehet oli rautaa ja laivat oli laivantekoaineesta tehty (lainatakseni Pasilan poliisipäällikkö Repomiestä), ei pappa ihan ymmärtänyt Udin rokottamista.Syy on hyvin yksinkertainen: Udi on pihakoira eikä metsäkoira, ja pihakoiriin ei metsäelukoitten pöpöt tartu. Ettäs tiedätte.

Ja ainahan voi tohtoroinnin hoitaa itse. Kuulin tässä taannoin että koiran voi metsästysreissun päätteeksi tikata ihan itse neulaa ja lankaa apuna käyttäen. Kyseinen ajokoira sai muutama viikko sitten pataan ilvekseltä, eikä sitä silloinkaan lääkärissä käytetty. Aika hurjaa meininkiä...