Mutta pakkasista huolimatta ollaan ryhdistäydytty liikunnan suhteen oikein kunnolla. Aamuisin ollaan hiihdelty lenkki ja illalla viel tassuteltu toinen. Tänään Udi pääs viettämään ulkona myös häkkieläimen elämää pitkästä aikaa, kun mie kävin iltapäivällä hiihtelemässä lenkin kansanhiihtoladuilla. Pakkastakin oli päivällä vaan säälittävät -15 astetta.

Seuraaminen, liikkeestä seisominen ja sivulle tulo on jälleen ollu treeniohjelmassa. Tänään seisomiset oli aika hyvät eli nopeat, muuten aika perussettiä. Varmaan jos treenais jotenkin suunnitellusti ni kehitystäkin tapahtuis, ainakin nopeemmin! Nyt puuhataan vähän mitä sattuu mieleen juolahtamaan. Jospa kokeiltais niitä temppuja välillä, ettei ihan tylsistytä...

Udi harrasti tässä yks päivä taas itsetuhoista toimintaa. Aitan alunen on jo aikasemmin todettu silmävaaralliseksi paikaksi, kun muutama vuosi sitten Uu yritti kovasti puhkoa vasemman silmänsä kissoja jahdatessaan. Koska viimeiks ei ihan onnistuttu, päätti Udi ottaa revanssia. Eilen hankittiin reikä sitten oikeen silmän nurkkaan. Tälläkään kertaa ei ihan silmään osunu, itseasiassa edellisellä kerralla oli paljon lähempänä. Tosin tällä kertaa kissakin puuttui.

Käytiin jäällä ottamassa kuvia, kun on edelleen niin hienot ilmat ja maisemat. Vaikka pakkasta olikin vähemmän, niin raikas tuulenvire piti huolen että kädet veti ennenkokemattoman jäähän. Udia ei edelleenkään palellut.

Ja loppuun pakollinen maisemakuva, vaan kun on kerta otettu ni esitellään nyt sitten.