Sunnuntaina käytiin hakumetässä. Tehtiin taas tuuliharjotuksia, mutta tällä kertaa tuuli oli vähän hankalan pyörivä joten ihan niin hyvin ei miun mielestä menny kun viimeiks. Nyt en kummallakaan kerralla voinu varmasti sanoa saiko Udi hajun vai kulkiko se vaan nenä ylhäällä tohkeissaan, kun oltiin kerta hakuilemassa. Ukot kuitenkin löytyi, joten ei kai tuo ihan pieleen menny.

Jorunn'kin otti tuntumaa palveluskoiran työhön, kyllähän nyt yhdeksän viikkonen jo ainakin alokasluokan radan suorittaa Cool. Ihan pieniä "tuuliharjotuksia" tehtiin tytsillekin. Ekaa jouduttiin kiertelemmän aika kauan ennenkuin löydettiin, ja vähän myös jännitti et mikähän tyyppi tuolla kuusenjuurella oikein kykkii. Seuraavat kaks otettiin paremmin tuuleen ja niistä Jorunn saikin aika hyvät hajut ja jännityksetkin oli unohdettu. Vaikutti että pikkukoira olis halunnu ettiä vielä monet herkkuja tarjoavat tädit.

Udin kanssa otettiin viel esineruutua kapealla ja syvällä ruudulla. Kaikki kolme esinettä oli ihan takana ja hyvin Uu toi molemmista nurkista esineet. Kiva että tulee nyt tätä esine-etsintääkin treenailtua!

Jorunnin kanssa ollaan treenailtu autohäkissä oloa, niin et palkkaan herkulla kun on hiljaa ja istuu tai makaa rauhallisesti. Ulos ei siis huutamalla pääse. Edistystäkin on tapahtunut, ainakin vähän. Liikkeellä oltaessa ei tarvii enää juurikaan huutaa ja jos Udi on mukana ni ei vissiin ollenkaan. Mut siinä vaiheessa kun kontin aukasee alkaa semmonen kiljunta että oksat pois. Tosin rauhottuminenkin tapahtuu ehkä vähän nopeammin kerta kerralta. Häkin oven aukasemisen jälkeen pihalle syöksytään kyllä semmosella kyydillä et voin kohta pyrkiä koppariks IPV:n naisjoukkueeseen.

Pari kertaa ollaan kokeiltu Udin häkissä oloa ja toistaseksi sieltä ei oo vielä yli tultu. Lörppöseinäkin on mahdoton kiivetä ulos päin. Ainakin vielä.