Paljon on puuhattu kaikenlaista, mutta tänne niitä ei meinaa ehtiä kirjaamaan millään. Viime viikolla käytiin hakuilemassa. Maasto oli aika vaikea: ryteikköä, ojan ylitys ja rinne, eikä voi sanoa että ihan putkeen olis mennyt. Pistot oli luokattoman huonoja eli niitä suoristellaan sitten seuraavaksi. Ja niitä umpipiiloja ja tyhjiä ja hallintaa ja ja ... Jorunn teki taas pari "tuuliharjotusta" ja oli vallan mainio pikku koira! Treenien jälkeen J pääs ottamaan mittaa Emppu-tervusta, ja kovin rohkea tyttö oli vaikka Emppu onkin jo iso mies. Kovin olis tehny mieli leikkiä, mutta Emppu joutui suuren kokoeron vuoksi olemaan vaan hihnassa.

Vepessä käytiin tietysti sunnuntaina. Nyt oli Saimaa tyyntynyt ja päästiin kunnolla tyypittämään uutta venhoa. On se vaan hieno peli! Veneestä hyppy ei tällä kertaa menny ihan putkeen, eli Uu ei meinannu millään hypätä. Viennissä oli myös vähän hankaluutta, mut kyllä köydenpätkä veneeseen saatiin. Veneen haussa oli myös vähän alkukankeutta että hyvin menee tääkin laji! Jorunn pääsi treenien jälkeen irrottelemaan pari viikkoa vanhemman sakemanni-poika Bamsen kanssa ja kovin tuntu hauskaa olevan. Uimassakin kävivät yksissä tuumin, tai ainakin kastautuivat.

Tottiksessa mentiin viime viikolla pahasti metsään, kun Udilla oli liikkeestä istuminen ihan hukassa. Ensin tarjos vaan maahanmenoa ja sitten sitä seisomista, joka ei kyllä sillon onnistu kun pitäis. Ja siitähän seuraa se, että tällä emännällä rupee lämmöt nousemaan. Kun olis sitä malttia ja aivot toimis niin säästyttäis monelta mielipahalta. Onneks Udi on niin anteeksi antavaa sorttia, että koko tottista en onnistunut torpedoimaan vaan tällä viikolla on jo se istuminenkin sujunut.

Eteenmenoa ollaan yritetty opetella ja hiukan (oikeestaan aika paljon) semmosta kiemurteluahan se on. Toisaalta jonkinlainen haju hommasta kumminkin on saatu. Noutoihin yritän saada vauhtia palkkaamalla suoraan pallolla ilman luovutusta. Saas nähdä kuinka pahasti metsään tällä kertaa mennään... Myös paukutteluun yritetään totuttautua.

Lauantaina käytiin retkeilemässä Mustilan Arboretumissa. Enpä tiiä saako sinne koiria viedä, joten hurtat odotti autossa. Hyvää treeniä Jorunille! Ja mammalla päästiin sitten juoksentelemaankin. Udi ja Jorunn tapas myös uuden koiratutun eli Kouvolan vuoden 2005 pentutehtaasta pelastetun Lulun. Valitettavan allerginen ja ihmisiä pelkäävä pikku ressukka. Mitähän niille muille 103 kuuluu?

Arboretumissa oli hienoa, alppiruusut ja atsaleat kukkivat ja kaikki ne erikoiset puulajit. Huoh! Aika paljon tuli kyllä ostettua siemeniä, toivottavasti edes osa itää ni saa laajennettua tuota omaa puulajipuistoa.

 

Koiriakin on tullut välillä kuvattua, vaikkei se ihan helppoa aina olekaan. Jorunn on nimittäin semmonen elosalama ettei oo tosikaan! Touhua ja tohellusta riittää. Ja vauhtia! Yks päivä J hyppäs ensin sohvalle ja siitä sohvapöydälle kun siellä oli tennispallon jäänteet. Yläkertaan vikelletään myös hetkessä, mut sänkyyn ei ihan vielä pääse ja se jos mikä ottaa päähän. Pihalla myös vauhtia riittää ja leikkiin kelpaa kaikki venetsialyhdyistä käpyihin. Edelleen varsin mainio pakkaus vaikka repiikin t-paidan päältä ja kantaa kengät ympäri taloa. Ja puree, lujaa!

9 viikkoa

toinen korva jo pystyssä!

paras lelu ikinä! peltinen kukkaruukku! tätä aarretta kannellaan ympäri pihaa

taidepläjäys

ja pakollinen kaunis poika -kuva

hortonomi hommissa. myös tämmöset kukkaruukut on ihan parhautta!

tuhotiimi vauhdissa

joskus iskee onneksi väsy

Toinen korva lurpattaa edelleen vähän, mut on sekin pikkuhiljaa pystympään hivuttautunut. Udilla nous korvat pystyyn vasta reilu 12 viikkosena, mut Uun lepattimet onkin suuren suuret. Ketterä ja liikkuvainen pentu siis on ja rohkea. Hiukan uudet jutut aluksi hirvittää, mut hyvin nopeesti kyllä mennään tutustumaan. Yks ilta Jorunn istu pitkän aikaa keskellä hernemaata ja katteli naapurin hevosia. Kovasti ne kiinnostaa, mut onneks ihan ei rohkeus vielä riitä niin kauas lähtemään. Autossa matkaaminenkin sujuu paremmin vaikka edelleen huudon siivittämänä sieltä koitetaan ulos rynnistää. Muuten ei onneks enää juurikaan tarvii ääntelehtiä. Autoihin tai muihin liikkuviin koneisiin ei juurikaan (vielä) kiinnitä huomiota, toisin kuin Udi joka tänään pitkästä aikaa saatteli autoa pois pihalta hyvän matkaa pitkin kylätietä. Ekat räksäbongaukset sen sijaan on tehty, tosin aika maltillisesti suhtaudutaan siivekkäisiinkin. Vielä.

Ainiin, painoa on tytsille kertyny suurin pyörtein 4,4 kiloa!