Viime sunnuntai alotettiin anivarhain tallaamalla piirinmestaruus jälkiä. Mie siis tallasin ja koirat vahti susia autossa. Sitten porhallettiin iltapäiväks Taavettiin näyttelyyn. Kaks islanninlammaskoiraa oli ilmotettu, mut Udi oli sitten ainut osallistuja. Ja niinkin ihmeellisesti kävi et saatiin serti ja Udi oli sitten tietenkin rotunsa paras. Tuomarin mielestä Udi oli upea ja mahtava, tosin takakulmaukset olis voinu olla paremmat... . Varsinkin luonne on kuulemma hyvä, ja mie jo naureskelin et joo tää on tämmönen tosi epäsosiaalinen tapaus, mut siihen tuomari vaan tuumas et näissä on nykysin niin paljon luonnevikaa. Siinä vaiheessa kyllä suu loksahti auki et wtf!? Islanninlammaskoirat on kuulemma nykysin monesti liian arkoja. Onneks viikonloppuna oli myös islantilaisten luonnetesti, jonka kaikki testiin osallistuneet läpäisi, eli ei kai ne luonteet ihan ruvella voi olla. Ja enpä kyllä kovin montaa arkaa islantilaista oo nähny.

pretty-boy, mein näyttelypuudeli

ja lisää palkintoja, tässä tän kesän vepe-pytyt

Sunnuntaina käytiin viel vepeilemässäkin, saatiin oikein kakkukahvit kun sakemanni Asta oli lauantaina noussu alosta avoon. Onnea vielä Astalle ja ohjaajille! Treenailtiin avoimen vientiesineitä lyhyellä matkalla. Pelastusliivit meni aika kivasti mut damin kanssa piti vähän pelleillä.

Tiistaina oli sitten vuorossa hakua. Otin Udille pari tyhjää ensin ja jäpikkä päätti tehdä elämänsä ensimmäisen valeilmasun. Oli siis tulossa tyhjältä pois kun tuumas et kaipa tätä rullaa kannattaa tolle muijalle kuitenkin tyrkyttää. Uusittiin sitten tyhjää noin viiteen kertaan kun Udi otti rullan jo heti lähetyksen jälkeen. Vasta kun käänsin rullan niskaan saatiin tyhjä tehtyä. Toiselle puolelle suju paremmin, mut tehtiin vähän lyhyempi versio ettei Uu kerkeis ruveta hölmöilemään. Tyhjien perään puolipakeneva ja valmis. Niissä ei probleemia. Nyt täytyi ymmärtää miten tästä jatketaan... Jorunn kävi taas syömässä herkkuja kaikilla viidellä maalimiehellä. Tällä kertaa otettiin jo ihan vähän etsintää mukaan ja hienosti tytsi etsi. Näytettiin siis aika pitkään maalimiestä ja ihan vähäks aikaa käänsin pois. Yks oli liian vaikee ja tarvittiin ääniapua, mut muut meni oikein hyvin.

Tänään käyttin Jorunnin kanssa taas näyttelyharkoissa. Ihan hyvin kai meni, vaikka nenä maassa J enimmäkseen eteni. Mitattiin myös koirat ja erittäin epävirallisen mittauksen mukaan Jorunn on 37 senttiä korkee. En kyllä yhtään muista mitä mitattiin sillon muutama viikko takaperin, tulikohan sitä laitettua ylös tänne blogiinkaan? Välillä on myös tehty vähän tottelevaisuus juttuja molempien koirien kanssa. Jorunn seuraa hienosti makkaraa ja Udi jopa joskus vissiin ihan miutakin.