Jotenkin saattaa vissiin saada käsityksen et myö treenataan tosi paljon, joskaan itestä ei kyllä siltä tunnu eikä se myöskään koirissa näy. Kuitenkin hakumetässä ollaan pyörähdetty pariin otteeseen. Udille otin ekalla kerralla vaan etunurkat ja kovasti hukassa nuo olikin. Tänään treenattiin sitten suoria pistoja haamuilla ja hyvin meni. Ne etunurkatkin löyty! Kuusi suoraa tehtiin ja kahdella tuli palkaksi vaan kehuja, ei tuntunu haittaavan yhtään. Tänään Udi tuli maalimieheltä ensimmäistä kertaa pari metriä minuu vastaan, kun palkka tuli vasta kun miekin lyllersin piilolle. Mielenkiintosta. Udi noudatti myös sivulle-käskyä ennenkuulumattoman hyvin, jotakin on vissiin pienessä päässä raksahdellut, saa nähdä mennäänkö kohti huonompaa vai parempaa...

Jorunn on treenaillu etsimistä muistikuvilla ja äänillä. Intoa ja vauhtia on uskomattoman paljon, keskittymistä aika paljon vähemmän. Mut pitkälle mennään ja vauhdilla! Tänään kokeiltiin myös pikkusen haukkumista, kun olis siis tarkotus semmosta ilmasua kokeilla. Kivasti haukkua alkoikin irtoomaan ja yllättävää oli se että J kävi maahan tai istui maalimiehellä, eikä suinkaan hyppinyt ja pomppinut ja nuollut maalimiehen naamaa.

Udin kanssa käytiin torstaina tokoilemassa. Hihnassa seuraaminen meni tälläkin kertaa hyvin, tosin miun mielestä Uu edelleen seuraa väljästi (aika yllättävää ettei se ittestään mihinkään korjaannu). Liikkeestä seisominen meni ekalla hyvin, toisella käveli muutaman askeleen perässä. Paikallamakuu meni myös putkeen. Hypyssä ilmenikin sitten taas ongelmia. Ensimmäinen meni hyvin, mut sitten rupes vaatimaan kaksoiskäskyä. Ihme juttu mikä aivojumi siihenkin iski. Jorunn treenas vaan vähän seuraamista.

Treenien ohella on päästy kunnonkohotuslenkkeilyn makuun. Tai kuka on ja kuka ei. Alkuviikosta lähdettiin porukalla teputtelemaan, mut Udi unohtuikin pellolle syömään porkkanoita. Jorunnin kanssa kierrettiin lenkki ja Udi tepsutti maha täynnä takas kotiin. Vaan porkkanatpa teki tepposen ja kohtuu huonon olon, niitä ei kai olekaan tarkotus kilotolkulla vetää. Pari päivää tuli pelkkää porkkanaa vähän molemmista päistä ja ekana päivänä oli selkeesti aika tukala olla. Onneks ei mitään suolitukosta saatu aikaan. Vissiin aika heikot eväät meillä kun toinen syö porkkanoita ja toinen pahvia. Ja eväistä puheen ollen tuli Jorunn punnitua pitkästä aikaa, kun siskolikka oli päässy jo kymppikerhoon. Hiukan jää meillä viel vajaaks, 9,3 kiloa näytti vaaka. No eiköhän se muutamalla vessapaperihylsyllä korjaannu.

Ihana pakkasaamu innotti räpsimään taas muutaman kuvan:

täähän on melkein jo poseeraus!

yhteisten harrasteiden parissa

Udi niin tykkää pikkusiskosta

(jos iskä joskus kysyy, niin nää ei sitten oo mein mansikkamuovit joilla riekutaan...

eikä ne ainakaan mein koirat ollu, jotka teki reikiä siihen muoviin!)