pupun hoitaja

pupu itse

kieli pitkällä

 

Saatiin hoitoon tommonen Viivi pupu. Jorunn onkin sitä nähnyt kerrostalossa ja olihan Viivi meillä jo kesälläkin. Tytöt tulee hyvin toimeen, Jorunn ei oo liian kiinnostunut eikä pupukaan näytä haukkumisesta pahemmin hätkähtävän. Häkin läpi nuuskuttelevat toisiaan, mut ihan kuonokkain ei uskalla päästää, kun olis kuitenkin kiva palauttaa elävä jussikka hoidosta. Udia oon pitäny vähän etäämpänä, eikös nuo pitkäkorvat saa helposti sydänkohtauksen. Tosin Udilla on nyt vähän muuta mielessä...

Tosin saattaa olla, että tän pupun kanssa jäis koiratkin kakkoseks. Koirilta pystyy kyllä halutessaan ottamaan ruuan tai luun pois, mut kanin kuppia kun käsi lähestyy alkaa kuulua hurja murina ja hyökkäys kohti näppejä on aika livakka. Veli vaan tuumas tyynesti, et sille on se ruokakuppi vähän tärkee. Just, mitenkäs tuolle tappajapupulle annetaan ruokaa, niin että kädestäkin jää jotain jäljelle?!

Tunnelmat on edelleen aika kiihkeät. Jorunn ei kylläkään Udin rajua rakkautta oikein ymmärrä, vaan palaute on tulikivenkatkuista. Tämän mie kyllä ymmärrän hyvin, sen verran napakasti tuo jätkä etukäpälillään miun jalkaankin tänään tarttui. Udi joutuu siis olemaan vähän eristyksissä, mut onneks tuo tuntuu yksinään rauhottuvan. Välillä se on ollu tossa hihnassa, mut Jorunn menee siihen sitten härnäämään, ni eipä sekään oikein kiva ole. Udilla kun ei oo ihan samanlaiset leikit mielessä kun Jorunnilla.