Hassu töppöjalkakaksikko on tänään taas hauskuuttanu meikkistä. Udihan on vielä luettavissa jotenkuten normaaliksi koiraksi, ainakin islantilaispiireissä. Jorunn sitten onkin vähän erikoisempi tapaus, melko varmasti sen esi-isäeläimistä löytyy ainakin kissa, apina ja jonkin sortin lisko lipaisu nopeudesta päätellen. Tänään huvitusta herätti muunmuassa nurina, jota marinaksikin voi halutessaan kutsua. Monestihan on tapana hiljaisella äänellä marista ja nupista jos joku asia ei miellytä ja pitäkää inhimillistämisenä tai minä haluatte, mut just sitä Jorunn tänään teki. Ensin nurinaa kuultiin kun oltiin hevostelemassa, tai siis tässä tapauksessa ponistelemassa, käytiin vähän ajelulla ja kaikki meni hyvin niin kauan kun vaan käveltiin. Mutta ravatessa ja varsinkin laukatessa meno kävi J:n mielestä pikkusen liian hurjaks. Ensin se yritti syliin punkemalla saada miut tajuamaan, että kohta myö kuollaan kaikki! No sehän ei menny ihan läpi, joten loppumatkasta Jorunn vaan pönötti penkillä vieressä ja aina kun mie hoputin ponia raviin, kuulu neidin suunnalta selkeetä nurinaa tämmösestä hullutuksesta. Nurina ei todellakaan oo murinaa, vaan just semmosta yksinään jupisemista, kun asiat ei mene mieleisellä tavalla.

Nurinaa kuultiin lisää lenkillä, kun Jorunn meni omaa hölmöyttään ojan yli haukkumaan jotain tirppiä, ja lunta kun on reilusti eli runsaasti ei paluumatka umpihankeen pois ojasta ollutkaan ihan niin helppo. Omia jälkiähän ei voi palata takasin, parempi on aikansa nurista ja jupista siellä ojassa kunnes saa ittensä punnerrettua ylös. Udikin jäi oikein kattomaan, et mitä hittoa siellä nuristaan ja reuhataan, vaikkakin sai toissapäivänä kammeta itteään ylös samaisesta ojasta.

Udikin sai hymyilemään tänään, ei niinkään huvittavuudellaan vaan oikeesti taitavuudellaan. Miulta tippu heijastin hankeen, mut niinpä vaan Udi toikin sen ihan omatoimisesti miulle takas! Vähänkö hieno poika! Ei oo turhaan treenattu esineruutua ja kerätty roskia lattioilta. Tää heijastin on kyllä aiemminkin viettäny öitään metsässä, sillon ei oo Uu ollu vissiin ihan skarppina.

Illalla käytiin hiihtelemässä, mut Udi oli taas aika tahmatassu. Tosin tunnin lumikenkälenkki ei ehkä ollu parasta alkuverryttelyä töppöjalalle...