Kujeet on ainakin sikäli vanhat, että eilen meidät toivotettiin tervetulleeks lenkiltä sisälle Alas, alas perkele! Nyt se syö sen kakun! -huudoin. Tiedättehän ne minä ehdin ovelle sekunnissa, kuinka kauan sinulla menee -koirakyltit? Meillä toimii sama, oven tilalle voi tosin laittaa pöydän... No joo, oikeesti Jorunn ei oo kyllä varastanu pitkään aikaan mitään (ainakaan ei oo jääny kiinni!), ja se on syöjän oma vika jos haluaa kahvia ja kakkua välttämättä pupeltaa olohuoneen matalan pöydän ääressä, nih!

Eilen tokoiltiin Jorunnin kanssa ja tänään Udin. Vähän seuraamista molemmille ja muuta perussettiä, eli jääviä ja perusasentoa Udille. Jorunnin kanssa aattelin kokeilla sitä luoksetulon loppua opettamalla sen tänne-käskyllä vaan istumaan edessä. Tiiä sitten mitä siitäkin tulee. Seuraaminen menee J:n kanssa treenin määrään nähden aikas hyvin! Hiukan ripeemmin sais lähtee mukaan, mut eiköhän se siitä. Tosin jos koira osaa (ehkä!) seurata ei kyllä ole vielä kovin paljon...

Tänään päästiin taas kattomaan hiihtokisoja. Otin taas Jorunnin kokemuksien toivossa mukaan ja oikein mallikkaasti likka käyttäyty. Onko siis tapahtunu maaginen juoksujen jälkeinen aikuistuminen vai johtuko mallikelpoinen käytös vaan vieraskoreudesta, en tiiä? Tosin viisaat aikuiset ei kai laske lumiköntti etutassuissaan mäkeä tai pidä parkissa olevaa moottorikelkkaa maailman kaameimpana pieniä koiria kokonaisena syövänä mörkönä. Joka tapauksessa varsin kauniisti ja hiljaa oltiin, molemmat. Muutamia onnistuneita koirien ohituksia tehtiin myös, mikä on aina superhieno juttu (ai miten niin ollaan vähän maalaisjuntteja, eikä osata ihmisten ilmoilla käyttäytyä!?). Udi parka sai taas pönöttää kotona häkissä, täytyy myös sille vissiin jotain spesiaalia kehittää.

 

1293996241_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

kova kannustaja...

1293996352_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

...ja kannustettava.