Sitä valeraskautta tässä on nyt odoteltu, vaan mitään kovin radikaalia ei oo tapahtunu. Tosin enpä kyllä huomannu Tintilläkään ikinä mitään oireita, ni voihan se olla etten vaan tajua millaisessa kiirastulessa pieni koira joutuu pennun kaipuussaan kärventymään. Viime aikoina Jorunn on kyllä osottanu suurta mielenkiintoa röhkivään possuun, mutta nää "hoito"toimet on kyllä sen verran rajut (tiedättehän heitä sikaa- pelin), että oikeat pennut otettaisiin kyllä huostaan melko nopeasti. Jotenkin possua koko purukalustollaan röhköttävä ja etujalasta pitkin huushollia lennättävä koira ei tuo mieleen kovin lempeitä ja äidillisiä fiiliksiä.

Tällä viikolla on treenattu huikeen paljon. Maanantaina vepeiltiin ja tokoiltiin, ja sama setti olis tarkotus vetää myös huomenna. Vepessä kavennettiin tolppien väliä, josko koirat hoksais sitten paremmin hakeutua niitteen väliin. Lisäks Udi vei ihan intopiukeena pelastusliivit ja poijun. Tokossa treenattiin seuraamista hihnassa, koska se on Uun mielestä varsin kummallista touhua. Jorunnin kanssa seuraaminen on kanssa pääroolissa.

Tänään käytiin myös tokoilemassa. Udille hihnaseuraamisen ja seisomisen lisäks paikallamakuuta, kakeja ja merkin sekä tunnarin alkeita. Tunnari olikin Udin mielestä aika hauskaa, miettikääpä nyt siinähän etsitään keppiä! Udi otti onnen huumassa oikein tukevan otteen tästä ihanasta kepistä ja silmät sirrillään rouskautti poskihampailla muutamaan kertaan oikein kunnolla. Tietysti tylsäksi asian tekee se, että keppi olis kai tarkotus luovuttaa yhtenä kappaleena. Koira kannattais kuulemma opettaa kantamaan näitä etuhampailla. Jeah right!

Jorunn edelleen seuraili ja seuraakin kuulemma kuin sakemanni, on etukäpälät nimittäin ojennettuna kuin sirkushevosella konsanaan. Kannattaa muuten opettaa koiralle hauskoja temppuja, niistä riittää iloa moneksi kerraksi. Tänään tehtiin liikkeestä maahanmenoa ja koitin palkata antamalla nakin ihan käsi maassa, vaan kun nakki viivästyi sen sekunnin sadasosan päätti Jorunn kokeilla josko kiepsu toisi toivotun tuloksen. Niinpä meillä oli meikkis kumartuneena käsi ja nakki hollillaan, vierellä villisti maassa pyörivä koira. Vielä nauratti, saa nähdä kuinka kauan.

Rankkojen treenien päätteeksi Jorunn pääsi pitkästä aikaa saunaan, joka tosin oli lämmitetty niin kuumaksi ettei J kauaa siellä viihtynyt. Jorunn on ollu vähän saunomisarestissa, kun välillä tekee ihan hyvää ettei joka paikkaan pääse miun perässä. Jonkinlaista yksinolo harjoitusta siis, ette nimittäin usko kuinka yksin pieni koira voi olla, jos sillä on seuranaan vain 2-5 ihmistä ja koira.