Klara vappen - bara vatten! Ja vettähän koirien onneksi riittää! Vaikka lätäkkö oliskin jo kuivahtanut mutelikoksi, ei sekään menoa haittaa. Peräkanaa painellaan kosteikosta toiseen, ja kun märän turkin vielä kuorruttaa mullalla ja savella, ni avot! Suihku onkin tullut tiimille jo erittäin tutuksi. Onko liian aikasta toivoa että talvi jo tulis?

Eilen käytiin tokoilemassa ja oli kyllä oikein hyvän mielen treenit, vaikka Udin seuraaminen olikin melko onnetonta. Muuten meni onneks hyvin ja miun väsymysaste oli ilmeisen oikea, etten jaksanu edes kiukutella jos menikin vähän sinne päin. Udi teki hienot metallinoudot ja ihan ok hypyn, sekä ensimmäisen tunnarin haistelemalla kasaa ja tuomalla silti sen oman erillään olleen, vähänkö huippua! Tosin tää oma kapula alkaa olla melko heikossa hapessa, jotenkin heikkolaatusta puuta varmaan...

Jorunnin kanssa täytyis alkaa taistelemaan noudon parissa, tää tuntuukin pulmalliselta tehtävältä kun Udille en oikeestaan noutoa oo mitenkään opettanu. Udi vaan on islanninlammaskoiran nahkoihin syntynyt noutaja! Tosin en tiiä kuuluuko kaikkien noutoliikkeeseen valtava saalisloikka kapulalle, sitten hengiltä ravistelu ja pehmittäminen nasakalla takahammas pureskelulla. Vaikka aika harvoin Udi taitaa noutokapulaa kyl ravistella, kaikki muu tapetaan kyllä erittäin huolella.

Harmi että menee nää lähialueen tokokokeet nyt sivu suun, täytyy vissiin pyrkiä etemmäs kokeisiin. Jos vaikka tuonne Tervakosken nurkille pyrkis, ni vois taas tuppautua kyläileen...

Tänään avattiin vapun kunniaksi hakukausi. Udi teki yhden erittäin syvän tyhjän ja toiselle puolelle löydön umpipiilosta. Jorunn taas haukkui kuusi maalimiestä pystyyn (tai oikeastaan kyykkyyn). Täytyy vissiin koittaa tuosta junnusta tehdä hakukoira, kun isoveikka on sen verran reipas risto. Jorunn oli nimittäin näistä kahdesta se, jonka mielestä ilmapallojen puhaltamisessa ei ollut mitään arveluttavaa ja pienelle koiralle mahdollisesti kohtalokasta. Jospa se ei niitä paukkujakaan oppis pelkäämään.