oli ja meni. Eilen jo käytiin lenkillä löysillä hihnoilla ja koirat samassa kädessä. Toki Udilla vielä välillä syttyy lamppu ja se koittaa Jorunnia vokotella, mut enimmäkseen voidaan olla ihan normisti, tosin vähintään toinen koira koko ajan näkyvillä. Meinasin kirjoittaa siitä miten on helppo ymmärtää miksei nykyiset pika-astutukset tahdo onnistua, kun seuraa sitä päiviä kestävää pientä liehakointia ja vokottelua, jota koirat pitää ennen niitä tärppejä. Vaan eipä tätä likkaa liehittelyillä pehmitetty. Jos Udi nimittäin erehty edes vilkasemaan Jorunniin päin irstaan vanhan ukon ilme naamallaan, niin ympäri korvia tuli niin että karvat pöllys.
Perjantaina lähdettiin Jorunnin kanssa mökille viilentymään ja poimimaan mustikoita, lähinnä jotta Udi sais vähän rauhotuttua kotona. Ahkerasti me poimittiin ja J malttoi jopa jättää ämpärissä olevat mustikat rauhaan. Ja kovasti nukuttiin kun ei ollut niin tuskasen kuuma. Jorunnilla olikin menny edelliset yöt lähinnä läähättäessä, ja eipä siinä meikkiskään kovin paljon nukutuksi saanut. Vaan mökillä nukuttiin kuin tukit.
Lauantaina jatkettiin Udin mielen rauhottamista Kerimäen reissulla. Hekla ja Varda oli myös kyläilemässä ja kävivät paimentelemassakin, Udi sai katella lampaita vaan aidan takaa. Tosin kerkes se ne silti säikäyttää kertaalleen. Ja menossa mukana oli myös uusin tulokas, ihana reipas Affa pentu. Kiva oli taas nähdä ja aika meni kuin siivillä!
Affa-pupsi
Freyja-mummo
ihana Hekla-äitee
valloittava hymy
Varda sisko joutui tekemään typeriä poseerauksia
ja onneks myös kivoja temppuja!
olihan se Udikin toki mukana
Kommentit