Kauheesti on taas puuhattu ja varmaan puolet jo unohdettu. Viime viikonloppuna oltiin Virroilla islanninlammaskoirien agi/tokoleirillä, ja osallistuttiin siis vaan tokoon. Koiria oli paikalla aika mukava määrä ja hurjan hauskaa oli nähdä sekä vanhoja tuttavuuksia että niin monia uusia islantilaisia omistajineen.

Udin kanssa tehtiin ensimmäiseks koe suoritus ja loppuaika hiottiin sitten siinä esiin tulleita ongelmia eli seisomista ja hyppyä. Hypyssä lähinnä pitäis antaa se odota käsky myöhemmin, kuten on jo aikasemminkin käyny ilmi. Seisomisessa sitten taas täytyis vahvistaa sitä pysähtymistä eikä niinkään seisomista. Ja sama pätee myös maahanmenoon. Täällä saatiin myös loistavaa häiriötreeniä, sillä monikaan asia ei Udia niin paljon häiritse kuin haukkuvat koirat, ja varsinkin islanninlammaskoirat... 

Jorunn teki muiden pentujen kanssa yhteistreeninä kontaktin pitoa. Lisäks tehtiin niitä mein perussetti treenejä eli seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, liikkeestä seisomista...

Udista on selkeesti tullu vanha, sillä se osaa melkein käyttäytyä! Jorunn sen sijaan oli ihan iskän antaman Jörö nimen arvoinen, samassa majoituksessa olleet pennut oli todella typeriä ja ärsyttäviä, eikä niillä ollut asiaa metriä lähemmäs arvon neitiä. Tosin toisena iltana ne saattoi jo vähän hipaista, saaden ainoastaan paheksuvia mulkaisuja osakseen. Udi sen sijaan heittäytyi painivien pentujen sekaan selälleen, hei ottakaa miut mukaan menoon! Vaan ihan korrektisti ei Uukaan koko ajan ollu, välillä iski päälle perverssi-vanha-setä vaihde ja varsinkin nuori Smali poika sai osakseen Udin rajua rakkautta ihan tarpeeksi. Toisaalta kumminkin hienoa ettei nuorta miestä tarvinnut ojentaa yhtään kireesti ja kiukkuisesti, vaan oikein sopuisissa merkeissä vietettiin aikaa.

Kuvatuksia leiriltä löytyy täältä. Omat ei kuvissa juurikaan vilise, ylläripylläri, mutta enemmän harmittaa ettei kuviin tarttunu myöskään Rimma-mamma ja Aake.

Maanantaina oli sitten kokeen viimeistelytreenit, joissa häiriötä oli vähän liiankin kanssa: kumia polttavia mopopoikia, skeittareita ja jalkapalloilevia lapsia. Itelläkin pinna siinä vähän kiristyi, mutta kai me kunnialla selvittiin. Jorunn sai taas toimia paikallamakuun häiriönä ja tehtiin me senkin kanssa ihan hommiakin.

Keskiviikkona vepeiltiin viimeisen kerran tänä kesänä. Nyt pääsee pesemään tuon löyhkäävän jässikän, jesh! Udi vei damia ja teki veneestä hypyn. Ja pääsi jälleen viihdyttämään pentuja. Tällä kertaa pentutreffeille osallistui Udin lisäksi lansu-pentu Omppu ja kelpie-pentu Ria (jos meni nimet väärin, ni pahoittelen) ja hauskaahan noilla oli. Huvittavaa sinänsä että Udi oli pentujen kanssa hyvinkin samaa kokoluokkaa, joten meni täydestä kuin väärä raha!

Jorunn ei ilonpitoon osallistunut jöröisyytensä takia ja vielä suurempi syy oli ripuli. Alkuviikosta iski pikku neidin pakin sekaisin ja kun se ei alkanu asettumaan suunnattiin perjantaiaamuna tohtorille. Ensimmäinen kysymys oli jotta ollaanko oltu reissussa, esimerkiksi Tampereella? Ja myöntävästi tähän vastattuani kuulin, että paljon on masuvaivoja nyt liikenteessä sillä suunnalla. Troppia saatiin ja masuystävällistä ruokaa ja tuntuis että alkais jo helpottaa. Muutama yö tässä onkin rampattu pihalla vähän turhankin taajaan...

Udin kanssa tavoiteltiin tänään TK1:stä piirinmestaruuskokeissa, vaan haaveeksi se jäi. Ei ollu oikein meidän päivä, mie olin huonoista yöunista johtuen aivan rättipoikki väsynyt. Sitä jännittämistä nyt ei varmaan tartteis erikseen edes mainita. Tosin väsymys pelasti etukäteisjännittämiseltä, melkein olis pystyny aamulla syömäänkin! Koepaikalla sitten ei edes se auttanut. Liekö tästä johtui vai mistä ettei Udikaan ollu ihan parhaimmillaan, tosin ei se pisteissä juurikaan näy. Se nolla sieltä harmittavasti vaan tälläkin kertaa löytyy. Täytyis varmaan alkaa käyttämään noissa jäävissä ihan reilua kaksoiskäskyä, lämmittäis nimittäin se 8 (tai tässäkin tapauksessa 16!) pistettä aika paljon enemmän kun 0.

Luoksepäästävyys 10 oli niin nopee tuomari, ettei Udikaan ehtiny nousta!

Paikalla makaaminen 8 meni maahan, nousi heti takas istumaan ja meni ite sitten uudelleen maahan. lisäks mönki ittensä parempaan asentoon

Seuraaminen kytkettynä 9

Seuraaminen taluttimetta 9

Liikkeestä maahanmeno 0 seistä jökötti, koska niin oli hyvä! kerpeles sentään!

Luoksetulo 8 törmäilyä ja vinoilua

Liikkeestä seisominen 9,5 ai tää olikin vasta nyt!

Estehyppy 8,5 no se seisahtuminen vähän kesti, kun en uskaltanu odottaa tarpeeks kauan ennen käskyä. ja vähän tuli kyllä vastaankin.

Kokonaisvaikutus 8 tää oli kyllä miun mielestä 9, vaan eipä sen suurta merkitystä

Tässä kokeessa tapahtui sitten se haukkuminen, joka laski tuota kokonaisvaikutusta. Eli siirryttäessä hypylle ei Udi voinut enää hillitä itseään. Jostain syystä se haukku vaan oli tänään herkässä, toivottavasti ei kuitenkaan tule tavaksi.

Pisteitä yhteensä 156. Onneks saatiin kuitenkin joukkueena piirinmestaruuspronssia! Meillä oli taas niin hyvä joukkue, kirkkaimpana tähtenä Emma parsoni, joka teki hienon ykköstuloksen, saaden myös henk. koht. pronssia evl:stä!

Että semmosta settiä, aika paljon sitä on taas ehditty vaikka tuntuu et ollaan vaan kotona möhisty!