Eilen kokeiltiin taas uusia juttuja, eli hakua pimeessä. Täähän on pelastuskoirapuolella kai ihan normaalia, mutta eipä oo tullu omilla koskaan kokeiltua. Toki välillä treenit on venähtäny aika hämäriks. Enpä oikeestaan uskonu tässä mitään kovin kummallista olevan, kyllä nää tuntuu pimeessä pärjäävän ihan hyvin. Kissat saa kyytiä ja silleen. Siispä hakukin onnistui ihan hyvin. Kaksi maalimiestä etsittiin ja haukuttiin. Jorunn eteni jopa melko suoraan, tai ainakin voin niin uskotella sillä mitään en juurikaan nähnyt.

Näillä viimeisillä kerroilla Jorunn on ollu reissussa yksinään ja eipä oo ongelmia ollut, vaikka kotona se kyllä juokseekin heti häkille Udia hakemaan mukaan. Tekee varmaan hyvää olla välillä erossa . Tartteis vaan Udillekin keksiä omaa kivaa.

Jorunn on saanu pahoja bortsupentuvaikutteita ja vakuuttunut, että lelujen syöminen on hyvä idea. Illalla pisteltiin poskeen pupulelun korva. Voi tätä järjen juoksua. Onneksi se on melko pieni ja ohkainen, eli toivottavasti ulkoistaa itsensä vaivattomasti. Korva siis, myös Jorunn on nimittäin nykykarvattomuudessaan kovin pieni ja ohkainen. Nano piti narulelua masussaan viikon, katotaan särkyykö enkka.

Tänään oltiin lapsikontaktissa ja ilokseni saatoin huomata, että Jorunnkin käyttäytyi ihan asiallisesti. Nuorimman naamalta tuli räkä nuoltua moneen otteeseen. Tai oikeastaan vaan levitettyä pitkin poskia, mutta ajatus lie tärkein.