Eilen käytiin tokoilemassa. Jorunn teki ensimmäisen ryhmäpaikallamakuun, meni yllättävän hyvin! Lähtötilanne oli lähes huonoin mahdollinen, kun suoraan autosta rykästiin makaamaan, vaan sielläpä sitten maattiin. Aika rauhaton oli kun ympärillä tapahtu kaikkea jännää ja muutenkin oli niin hurjaa, mutta hyvä että kesti makuullaan. Ehkä meillä on vielä toivoa! Liikkeestä maahanmenot meni hyvin, samoin kaukot. Seuraaminen meni myös paremmin, tai ainakin kuvittelen niin... Ai niin, tehtiin myös vauhtiluoksetuloja, pitkästä aikaa.

Udi teki seuraamista ja liikkeestä seisomista. Käännökset oli seuraamisessa huippuja, muuten meni kai aika normisti. Treenailtiin myös ruutua, ekalla oli hirmu vaikeeta löytää nami alustaa ja kaikki lehdet ja törpöt piti käydä läpi ennenkuin natsas, karmee duuni! Onneks seuraavilla kerroilla namit löyty helpommin. Yritin Udia myös pysäyttää ruutuun, vaan sepä onkin aika vaikeeta, nää jutut kun kuuluu tehdä lähellä palkkauskonetta.

Tänään treenailtiin hakua ja otinkin matkaan mukaan Jorunnin yksinään. Eilen kerroin tokotreeneissä Jorunnin olevan "vahvempaa" tekoa, eli en uskonut sen ottavan yhtä helposti nokkiinsa miun kiukkuilusta kuin Udi, ja niinpä me oltiin tänään ihan jumissa ja paineessa. Eka pisto meni normisti, ja tokallakin pyörähdettiin ihan kunnon pisto, maalimies jäi vaan löytymättä kun ei käynyt kulmassa. Uudella lähetyksellä ei sitten enää lähdettykkään oikein mihinkään, eikä ainakaan maalimiehelle. Valehtelematta lähetyksiä tuli kymmeniä ja vaikka käytiin yhdessä kattomassa missä se maalimies on, niin ei lähtenyt. Vihdoin viimein sain J:n maalimiehelle kun oltiin varmaan 20 metrin päässä. Ja seuraavat pistot oli myös täyttä tervan juontia. Viimoselle otettiin superhelppo puolipakeneva, jospa siitä jäis koiralle edes vähän hyvä fiilis.

Miksi kaikki meni käteen? Syitä voi olla monia, itse epäilen että Jorunn oli mielestään käynyt alueen tokalla pistolla eikä voinut käsittää miksi sinne pitää uudelleen mennä. Ja siitäpä hyvin äkkiä kehitetään paimenkoirapaine. Ja ohjaajan hermostuminen auttaa asiaa varmaan tosi paljon... Vaikka olin mielestäni hyvinkin maltillinen (Sannamaisessa mittakaavassa, huom!), niin eipä töpöiltä vaan mamman kiukkua salata. Mietin myös voiko vaikuttaa, ettei Udi ollut tukena ja turvana nämä kun on kuin paita ja peppu. Tai sitten J veti naismaisesti vaan herneet sieraimeen, se kun tuntuu akoilla olevan tapana. Noin niiku ihmispuolella ainakin.