Koska lukeminen ja kirjat on lähellä sydäntä, tuli tänään taas kulutettua aikaa kirjakaupassa. Ennemmin tai myöhemmin sitä aina eksyy sitten eläinkirjaosastolle, kuten myös tällä kertaa. Suurin osa koirakirjoista on melko lailla samanlaisia, toiset esittelee rotuja ja toiset koulutusta. Osa kirjoista on ihan hyviäkin, aika moni melkosta huttua tai uskomattoman tylsiä. Tänään bongasin meikkikselle ihan uuden kirjan: Maailman koirat ihmisen ystävinä ja apureina. Tän kategorian kirjojakin taitaa maailmassa olla useita jo ennestään, niissä esitellään taitavia bortsuja ja rohkeita sakemanneja. Ja toki se bordercollie tästäkin kirjasta löytyy, sen sijaan löytyy myös mm. samojedinkoira, phu quocinkoira, lappalaiskoirat ja, allekirjoittaneen suureksi yllätykseksi, islanninlammaskoira. Wow! Koska rahaa on kuin roskaa, ja roska on kuin paskaa ja paskahan ei lopu koskaan, oli ihan pakko kyseinen opus lunastaa itelleen.

Äkkivilkaisulla ihan kannattava ostos. Tuskin tässä mitään maailmaa mullistavaa tekstiä on, mutta mielenkiintoisesti ja hiukan eri näkövinkkelistä tuntuis olevan kirjoitettu, eli aika paljon on mukana historiaa ja se jos mikä on kiinnostavaa. Islanninlammaskoirien osiossakin on varmaan paljon kaikille ennestään tuttua, mutta mie en kyllä ollu tajunnu miten näitä ihanaisia on inhottu ja vainottu islannissa, ja miten lähellä on ollu että koko rotu olis maailmasta hävinny. Harmi että islannissa taitaa edelleen olla aika paljon porukkaa, jotka ei näitä kippurahäntiä arvosta.

"Aina siitä lähtien, kun viikingit rantautuivat pitkine, nopeine veneineen islantiin, on pohjoisen saarikansan rinnalla elänyt myös islanninlammaskoira, joka on ainutlaatuinen ja arvokas. Se päätyi myös vanhoihin saagoihin. Ihmiset ovat kuitenkin kääntäneet selkänsä islanninlammaskoiralle. Rotu manattiin ensin alimpaan helvettiin, hävitettiin sitten pois ihmisten elämästä ja lopulta lähes unohdettiin." - Surullista, vaan onneksi tilanne taitaa nykyisin olla parempi.

Tekstin todenperäisyyttä voi tietysti vain arvailla, mutta jollain tapaa tahtois kyllä uskoa painettua sanaa. Ainut kohta jossa kulmakarvat ensimmäisellä lukukerralla nousi, on väite ettei islanninlammaskoira pure. Omasta kokemuksesta sanoisin että puree kyllä, ainakin noutokapulaa, vinkulelua ja luita kuten myös tappelussa toista koiraa tai omistajan jalkaa, jos se sattuu olemaan siinä urosten välissä. Kirjassa toki tarkoitettiin, että ne "ovat omaisuuden vartijoina hyödyttömiä", ja siihen hommaan onkin vaikea kuvitella islantilaista kovin hyväksi. Tosin jos varas on kovasti allerginen, saattaa vartiointi toimiakin. Se on kai sitä lähivartiointia, jos hyppää syliin nuolemaan naamaa?

Paljon on kuitenkin kohtia joihin voin täysin yhtyä, "Ne ovat tarkkaavaisia, haukkuvat paljon ja mielellään..." -kuulostais tutulta. "Islanninlammaskoirat ovat kovapintaisia. Ne eivät käänny takaisin, oli kyse sitten lumessa kulkemisesta tai jääkylmän joen ylittämisestä." - tämäkin täsmää, varpaita ei palele ja hanki ei ole este vaan hidaste. Jos edes sitä. "Islanninlammaskoirat ovat täynnä energiaa ja käynnistävät vähän väliä keskinäisen kamppailun." - Ahaa! Tää selittääkin päivittäisen punaisen pyörremyrskyn, joka rullaa matot ja tyhjentää ruokapöydän ohi pyyhkiessään. Meilläpäin yleisesti tunnettu nimellä töppöjalkatornado.

***

Ja juu, ollaan taas treenitty tokoa. Tänään Jorunn harjotteli luoksepäästävyyttä, jossa meillä on islantilaiselle epätyypillinen "ongelma" eli neitiä ei saisi häiritä kun neiti tekee hommia. Jorunn siis väistää ennemmin kuin syöksyy iloisesti nuolemaan naamaa. Tehtiin hommaa häiriötreeninä, eli J:n tuli jättää luoksetuleva ihminen kokonaan huomioimatta. Vielä ei koiraan koskettu vaan kumarreltiin vain ja hyvin meni. Lisäks seuraamista, sivua ja kakeja. Edelleen lisätään palkkaukseen sitä leikkiä.

Udi harjotteli kuuntelemaan ympärillä olevasta häiriöstä huolimatta. Sivulla maahanmenoa lähinnä, siinä kun tuntuu se keskittyminen useimmiten herpaantuvan ja maahan -käsky kaikuu kuuroille korville, kun on muuta mielenkiintoisempaa kuten leikkivä koira tai maahan kopsahtava käpy. Vähän myös seuraamista käännöksillä ja pakkohan ne jäävätkin oli ottaa. Udi olis myös kovin mielellään suorittanu ohjatun noudon, ilman sitä ohjausta tosin.

Viime päivitykseen unohtu laittaa, jotta hallin matto oli koirista alkuun melkosen outo. Sitä piti hirmusti haistella ja mie odotin kauhulla koko ajan millon ne kussa luirauttaa, se kun on nykyään kovin kallista lystiä. 10 ekee liraus ei oo ihan halpaa huvia. Hassua mattoa toivottavasti päästään taas ihmettelemään pian, tosin ei se ehkä sitten enää niin outoa ole. Ja sitten toivotaan että muissakin halleissa matot on samanlaisia eikä erilailla hassuja.

***

Sitten maksamaan hienoa islanninlammaskoirapinssiä, jos tillillä vielä rahua olis sen verran. Olethan jo omasi tilannut? Ja muun rotusten omistajatkin voi toki tilata kyseisen tuotteen, sisimmässänne haluaisitte kuitenkin, että teilläkin oma ihana pikku kippurahäntä olisi! Cool