Tänään sattui karmea juttu,

joka monelle on varmasti tuttu,

sillä näimme niin kauhean mörön,

että melkein laskimme pöksyyn lörön.

Vaan taistoon syöksyimme hihnat kireellä, pystypäin,

onhan tehtävämme suojelu emäntäin.

Oli haukkumme kuuluva, rohkea, luja,

nousi mamman kasvoille kai ylpeyden puna.

Kohta oli kuitenkin hämmästyneitä kaksi,

kun mörkö osoittautuikin naapurin pojaksi.

 

Jos luulet et herneet ei meillä aina pyöri samaa rataa,

niin näkisitpä mamman kun lunta sataa.

Se riemusta hihkuu ja on ihan höntti,

onhan maassa nyt lunta melkein sentti.

Navetan vintiltä sukset kaivaa,

kohta kai pellolle latua raivaa.

Vaan pitäiskö ihmisen tuon pikkusen malttaa,

muuten isi sen varmasti kalttaa.

No intoilkoon mamma lumesta ja muusta,

mepä saamme nauttia hirvenluusta!

 

1322937701_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1322937663_img-d41d8cd98f00b204e9800998e