Vanha ukko Udille pämähti ikää jo seitsemän vuotta! Eilen vietettiin näitä kekkereitä tokoillen ja hiihtäen, ja vähän herkutellen. Miten se aika rientääkään!

Tokossa Jorunn yrittää edelleen muistella mitä se seuraaminen olikaan, pientä edistystä onkin ehkä tapahtunut. Tehtiin kotona myös noutotreeniä ja ainakin vähän nopeemmin rupes koskettamaan sitä kapulaa. Udi treenaili seuraamista ja jääviä. Ja tekee edelleen tosi hienosti! Välillä kyllä vähän lipsahti viihteelle, kun paikalla oli niiin ihana parsonin pentu.

Laduilla Jorunn kiskoi 1,5 kilsaa kahteen kertaan. On se vaan mainio hiihtokoira, vaikka välillä vetämisestä täytyy huilata ja haukkua paikallaan. Tosin huuto on edelleen melkoista myös vauhdissa. Sitten kiersin 3km kelpien ja parsonin valjakolla, ja ne veti kyllä sen minkä vaan jaloistaan pääsivät. Hauskat pikku koiruudet. Ja lopuks Udin kanssa vielä 1,5km, siinä setissä ei kehumista, alkuun eli puolet matkasta Uu vaan ravas. Mutta se onkin nyt kuulemma siirtyny vanhusosastoon joten annetaan sille anteeksi.

Perjantaina käytiin hiihtämässä tuplavaljakolla, ja se meni yllättävän hyvin. Ennakkoon epäilin ettei siitä tule mitään, vaan Jorunn lyö leikiksi ja lekkeriksi. Mutta ei, pimpo veti kuin vanha tekijä, sekä miuta että Udia. Kokeilemme siis tuplavaljakkoa uudelleen, mikäli Udi saadaan juoksemaan. Ja jotta ette kuvittele että täällä puolikuntosta koiraa laduilla rääkätään, niin ihan hyvin nousee tassu tuolla pellolla sekä korpin että muun elukan perässä. Eikä se muutenkaan ole ollut treenien jälkeen jäykkä. Perjantaina vedettiin siis 1,5km kolmeen kertaan.

Koska eilinen kerkesi iltaan ihan huomaamatta, otettiin synttärikuvia vasta tänään:

synttärisankari = vanha ukko Udi

menossa toki mukana pikkusisko Jorunn, aina niin fiksuna

rakkaat töppöjalat

oi tätä ihanuutta!

arvata saattaa mitä seuraavaksi tapahtuu, törmäystestiä tulossa...

Udin synttäriposeeraus

Jorunn myös!

ja taas mennään!