Sitä ollaan näköjään oltu kovin kiireisiä... No parempi myöhään kuin ei silloinkaan eli Udi kiittää onnitteluista! Ja ehkei se niin kauhean vanha vielä ole, kontrasti tuohon nuoreen kumipallo kenguruun on vaan niin suuri.

Koska pakkanen on välillä paukkunut, on tullut tehtyä muutamia käsitöitä ja jopa koiriin liittyen. Pitkään on pitänyt tehdä niille peti säkkituolin jäänteistä ja kun sopiva kangaspala sattui kohdalle, ryhdyttiin tuumasta toimeen. Koska styrokspallojen saaminen pedin sisälle oli melkoinen operaatio, toivon hartaasti ettei kankaaseen tule reikiä. Ja jokainenhan voi arvata miksi se säkkituoli oli entinen...

Pedin täytyy olla hyvä, koska Udikin siinä viihtyy! Yleensähän se makaa eteisen kylmällä kaakelilattialla. Jorunnin alla sen sijaan täytyy olla pehmeää ja mielellään pörröistä, mutta sehän onkin rinsessa. Sängyssä me nukutaan vierekkäin päät tyynyllä, tosin Jorunnille ei tunnu olevan ihan niin justiinsa että kumpi pää. Ja nyt kun jalkopäässä on ihana lampaantalja, on se tainnut viedä voiton nukkumispaikkana. Pedillekin on siis löytynyt käyttöä, ja onhan se melko rinsessavärinen.

Koska omat käsityötaidot ei ihan kaikkeen riitä, koirat sai mittatilauspannat Ebba + Albukselta. Pantojahan ei koskaan voi olla liikaa. Nää on kyllä hienot, vaikka pikkusen krouvit metalliosat miun makuun. Jorunnin panta on just sille sopiva, Udin panta sen sijaan pikkusen kompromissi kun ihan mieleistä kuosia ei sattunut olemaan valikoimissa.

Vaan ei me ihan vain olla hömpötelty, tokossa Udi on treenaillut avoimen luokan liikkeitä. Luoksetulon pysäytystä on muutaman kerran tehty, kaukoja, hyppyä ja tietysti seuraamista ja jääviä. Lisäksi ollaan kerran kokeiltu sitä paikallamakuuta, ja hyvinhän tuo maassa kesti. Itseasiassa se oli paljon keskittyneempi kun mie olin piilossa, eikä vilkuillut ympärilleen. Tää nyt oli vasta eka testaus, mutta ehkä meillä toivoa on. Jorunn on lähinnä opetellut seuraamaan ja nyt ollaan päästy jo aika lähelle tasoa jolla seuraaminen oli ennen täydellistä herpaantumista.

Hiihtämässä on myös käyty aina kun pakkanen on vaan antanut myöten ja siinä hommassa Jorunn on ihan pro! Vihdoin miulla on ihan oikea hiihtokoira joka nauttii ja on innoissaan jo pelkästään siitä hiihdosta eli lähinnä kai juoksemisesta. Tosin ylämäessä sekin enimmäkseen vaan komentaa jotta hiihdä akka hiihdä. Toisaalta ei se näillä massasuhteilla paljon muuta voisikaan. Udikin on parantanut menoaan kerta kerralta, mutta väittäisin että tässä(kin) lajissa sen työtävieroksuva elämänasenne hankaloittaa menoa.

Tarkoituksena oli osallistua J:n kanssa hiihtokisoihinkin, mutta tietenkin sillä alkoi juoksu ja nyt jännitetään kerkeääkö se loppua ajoissa. Juoksut on tähän asti menneet lunkisti kuten aina, Udi kyllä mielellään välillä vähän haistelisi mutta silloin pistelee neiti ympäri korvia niin että herneet helisee. Ekoina päivinä riitti että Udi edes katsoi arvoisan neidin berberiä. Tänään se tosin jo vähän häntää kekotteli, mutta turpaan sieltä sitten kumminkin tuli. Vaikka ymmärtäähän sen, että esimerkiksi lenkillä kun pakkasen kylmettämän kirsun sinne turpeaan toosaan tökkää, niin perkeleethän siinä lentelee.