Udin kanssa on hiihdetty moneen otteeseen, rupee kunto kasvamaan kohisten kun Jorunn on tärppien takia vapaalla ja Udi siis pääsee (vai joutuu?) kiskomaan laduilla ihan urakalla. Kiskomisesta toki ei oikein voida puhua. Jotenkin tästä touhusta katoaa se paras terä, kun ilman koiraa pääsis lujempaa kuin koiran kanssa. Noh saadaanpa ainakin liikuntaa kun hömpötellään siellä muitten jaloissa. Onneksi on pikku pimpo, joka vetää kuin se kuuluisa pieni eläin! Ja nykyisin myös potkukelkkaa!

Eilen käytiin hiihdon jälkeen vielä teputtelemassa kolmen parsonin, kelpien ja bortsun kanssa. Olipas kivaa! Ja Udille vähän tuulettumista, vaikka se melko vakuuttunut olikin että myös leikatulla nartulla voi juoksut olla just parhaimmillaan. Tai pennulla, tai mahdollisesti se sitten on kuitenkin meikkiksen jalka mitä tässä olis nyt hyvä astua... Nyt on myös maailmanhistorian ensimmäinen kerta, että Udilla on kuppi niin nurin että ruokakin meinaa jäädä syömättä. Huom. meinaa, tosiasiassa se vaan ottaa vähän enemmän aikaa. Ja kannustukseksi Jorunn käy sille portin edessä irvistelemässä, eihän siinä nyt ole laitaa että ruokaa seisotetaan kupissa tyhjänpanttina!