Kun kerran hiihdon makuun on päästy, niin ei muuta kun takas laduille! Eilen kierrettiin Jorunnin kanssa 2km, Udin kanssa 1,5km ja vielä lainasetteri Topilla se 1,5km.  Tällä kertaa saatiin J:lle kiva vetoapu aussie Larasta, jonka perässä kestettiin koko lenkki. Udikin mennä hömpsötteli ehkä paremmin kuin on totuttu, silti melko leppoisalla tahdilla sen kanssa edetään tuolla laduilla. Ja kuten arvata saattaa hiihtäjän jalat oli ihan makaroonia, Jorunnilla sen sijaan ei tainnu tuntua missään... Nyt on arvonnassa lähdettäiskö Pärnävaarallekin kisaamaan vai nou? Siellä käsittääkseni ladut on melkosen rankat, eli meikkis tekis kyllä kuolemaa.

Eilen tokoiltiin vähän tossa pihalla. Udi teki luoksetulon pysäytystä pallo takapalkkana, seuraamista ja luoksetulon loppua. Siinäkin meinas iskeä paimenkoirapaine, kun jouduttiin uusiks ottamaan, mutta kyllä me siitä selvittiin. Jorunn seurasi ja teki liikkeestä seisomista, nii ja luoksetulon loppua. Onneksi se seuraaminen tuntuu taas sujuvan.