Pystykorvaiset Pikkulikat ovat heittäneet meille 11 kysymyksen haasteen, johon koitetaan nyt vastailla. Mie en jaksa ketään haastaa, mut jos joku haluaa kovasti osallistua niin vastatkoon näihin samoihin kysymyksiin. Terkkuja Neekalle ja Nuuralle ihmispalvelijoineen! Täytteenä kuvia tämän päivän lenkiltä.

1. Mikä oli ensimmäinen koira, jonka kanssa koet aloittelleesi koiraharrastustaipaletta?
Jaa-a, kaipa se tuo Udi on jos ihan oikeita harrastuksia haetaan. Kasvuvoimaa oon toki ammentanu jo pikkutyttönä suomenpystykorva Tellun ruokakupilta ja norjan harmaan Tintin kanssa harrastettiin vaan syömistä ja lenkkeilyä. No yhen kerran olin hirvimetällä mukana, mutta kun mitään ei saatu ni toista kertaa en lähteny


2. Mikä on oudointa, mitä olet tämän harrastuksen parissa tehnyt?
Niin minkä niistä? Ensimmäinen laji joka aloitettiin oli kai pk-haku, mut siellähän ei touhuta mitään outoa. On ihan normaalia maata metässä sateen, sääskien ja muiden saamarin sittiäisten armoilla odottaen rottweileria haukkumaan korvanjuuren kuola roiskuen. Ehkä oudointa mitä Udin on tehnyt, on viime kesän esineruudusta tuoma armeijapojan vihko, joka ei siis ollut etsittävä esine. Toivottavasti Uu ei riistänyt sitä kenenkään viattoman poikarukan käsistä ja toivottavasti poika ei joutunut suureen pulaan hukattuaan armeija tavaraa.

Vepessäkään ei kai mitään kummallista ole, kuka tahansa voi haluta yrittää hukuttautua 14 asteseen veteen tai vaihtoehtoisesti saada läpimärän landseerin syliinsä kumiveneeseen. No välillä siellä joutuu ääntelemään vähän oudosti, esim. kvaak-kvaak-kvaak...

Ja valjakkohiihto sitten, räkä valuen, keuhkot pusertumaisillaan ulos kurkusta, lihakset huutaen hoosiannaa kirmataan samaa rataa yhä uudestaan ja uudestaan metsän raikuessa koiran haukusta ja hiihtäjän kannustuksesta, miten siitä nyt outoa sais?!

No toko nyt sitten onkin niin kaikinpuolin outoa itsensä kiduttamista.


3. Oletko saanut harrastuksen kautta sellaisia ystäviä, jotka pysyvät, vaikka harrastus vaihtuisikin?
Toivon ainakin niin.


4. Voitko kuvitella eläväsi koiratonta elämää?
Voin kuvitella, mut sepä vasta sitä outoa oliskin!!! Tarkotuksena olis kyllä jatkaa koirallista elämää...

No jos lenkkeily on harrastus niin sitten se. Koska töppöjalkatiimi tarvii liikuntaa!!! Muuten kai toko ja ilmeisesti mie vaan oon masokistinen idiootti kun kuvittelen niissä kokeissa käyväni.


6. Mitä tarkoitusta varten hankit ensimmäisen koirasi?
Ihan vaan koiraksi. Seuraksi lenkille metsään ja kaveriksi sohvalle kainaloon.

7. Mikä arjessa koiran kanssa on haasteellisinta?
8. Oletko koiran takia joutunut tekemään valintoja, jotka olisit ilman koiraa tehnyt toisin (mitä)?
Varmaan olisin saattanu viettää viikonloppuja, päiviä, iltoja erilailla ilman koiraa. Matkustelisin enemmän jos ei olis koiria. Tuskin olisin omakotitalon omistaja ilman koiria.

9. Mikä koirasi lempilelu/-leikki on?
Udin lemppareita on kepit, pallot ja taistelut. Ehkä pallot kaikkein parhaina. Yksinään on vinkulelujen vinguttaminen parasta! Vinguu-vinguu-vinguu-vinguu...
Jorunn onkin sitten vaikeempi. Paras lelu taitaa olla se mikä Udilla on, tosin ei sillä sitten tarvii leikkiä, kunhan vaan Udikaan ei sillä leiki! Treeneissä leluja joutuu vaihtelemaan, eihän sitä nyt samoilla montaa kertaa kehtaa leikkiä. Kotona pehmeät, suolistettavat puput ja rotat ja muut pehmoelukat on aika ihkuja. Vessa- ja talouspaperirulla hylsyt on myös pop!


10. Miten olet päätynyt koirasi/koiriesi kusumanimeen?
Udi ja Jorunn tulee ihan virallisista nimistä. Molempien kohdalla onneksi on hyvin käynyt tuo ristimänimi. Sitten taas ne nimet joilla noita enimmäkseen kutsutaan on joko helpotuksia "oikeista" nimistä kuten Jorunnilla Jörö ja Joru. Tai tulleet käytöksestä, ulkonäöstä, hetkistä tai ihan jostain muualta kuten Titsku, Jörpelö ja Pimpo tai Udilla Väkky, Väkkärä, Pletsku ja Putte porsaanpoikanen. Ja näitähän meillä riittää!

11. Kumpi teistä nauttii enemmän joulusta? Sinä vai koirasi? :)
Kai se mie oon. Tosin koirat nauttii kyllä eniten lahjojen avaamisesta meidän perheessä. Jopa niin paljon että lahjat on pidettävä visusti piilossa ennen h-hetkeä. Ja syömisestä nautitaan kyllä varmasti yhtä paljon, koirilla tosin herkut on rajatummat. Meikkiksen kun ei tarvii juosta yöllä paskalle pihalle asti.