Pikkujoulukausi on pyörähtänyt kivasti käyntiin ja omalta osalta ilmeisesti melkeinpä ohikin. Molemmat koiraseurat pitivät omansa jo marraskuussa ja jäljellä taitaa olla enää työporukan syömingit. Nii ja risteily ja ja... Mutta koiraporukoitten pikkujouluissa ei tänä vuonna tarvinnut taputella ainoastaan muille menestyneille, vaan töppöjalkatiimi on kantanut oman vaatimattoman kortensa kekoon koiraurheilun saralla ja niittänyt siten suurta mainetta ja kunniaa. Toisin sanoen ollaan kohellettu taas monessa mukana ja palautettu harrastuspistetaulukoita näin vuoden lopulla. Imatran kennelkerho palkitsi Jorunnin vuoden 2012 tokotulokkaana ja Imatran Palveluskoirayhdistys Udin parhaana alokasluokan vepekoirana ja Jorunnin vuoden valjakkohiihtokoirana. Hyvä meidän joukkue!

***

Luonnetestiin siis mentiin ja tuloskin saatiin. Pääasiassa olen tyytyväinen, mutta mahtuuhan sinne listalle toki pettymyskin, joka ei kylläkään yllätyksenä tullut. Taistelemaan J ei vieraitten kanssa taipunut, joku raja sentään!!! Ja tämä ei toki tullut yllärinä, koska eipä tuo treenikavereittenkaan kanssa taistele, ei edes omilla leluilla. Jos ajateltaisiin taisteluhalua muuten kuin leikkinä, niin kuvittelisin että Jorunnilta sitä enemmän löytyy kuin Udilta, (jolla luonnetestissä ilmeisen harvinainen +3 tästä lajista laugh). Vai kuinka monen koira kiipeää katolle mammaa pelastamaan? Tosin Jorunnhan epäislantilaisesti veti puolustuksesta sitten sen +3, ilmeisesti mie oon aika avuton tapaus... cheeky.

Jos pidin luonnetestiä Udille varsin helppona rastina niin Jorunnille se todella oli sitä. Reippaasti pimpo porskutti radan läpi ja oikein iloinen olin sen avoimuudesta tuomareita kohtaan, J kun on välillä vähän pidättyväinen (islanninlammaskoira-asteikolla huom!), jota kukaan rotua tuntematon ei kyllä edes huomaa. Laukauksia Jorunn vähän hätkähti, mutta sepä on joutunut Udin "opissa" olemaan niiden suhteen. Ja Udihan ei ampumisesta oikein tykkää. Vähän harmittaa että pisteissä "hävittiin" isoveikalle, koska Jorunn oli kuitenkin reippaampi ja selviytyi miun mielestä paremmin.

Jorunnin pisteet ja suluissa islanninlammaskoirien yleisin tulos, ihan oman mielenkiinnon vuoksi.

Toimintakyky +1 (+1)
Terävyys +1 (+1)
Puolustushalu +3 (+1)
Taisteluhalu -1 (-1)
Hermorakenne +1 (+1)
Temperamentti +3 (+3)
Kovuus +3 (+1)
Luoksepäästävyys +3 (+3)
Laukauskokematon

loppupisteet 158

Liikkuvaa kuvaa testistä.

***

Koska meidän perheessä asiat tehdään aina ajallaan eikä jätetä mitään viime tippaan, käytiin torstaina nostamassa mökeiltä laiturit järvestä. Hyvä että käytiin, sillä tänään järvi oli kuulemma jo jäässä. Sen lisäksi että laiturit on vähintään tarpeeksi isoja, niin hommaa ei ainakaan helpottanut ennätys ylhäällä oleva vedenpinta. Molemmissa kiinnityskohta siis kivasti veden alla ja Saimaan vesi ei näin marraskuun lopulla valtavan lämmintä enää ollut. Udi toki oli edelleen sitä mieltä että kepit olis vedestä haettava pois, vaan pysyi sekin sentään käskemällä rannalla. Ihme! Ihmiset keskusteli välillä aika isoilla kirjaimilla, mutta laiturit on nyt rannalla, enemmän tai vähemmän. Koirat toki oli apuna mahdollisimman lähellä = koko ajan jonkun tiellä.

 keli oli kylmä, tunnelma lämmin


suttuinen Jorunn


vähemmän suttuinen Udi


yhteispelillä se sujuu


ja pimpo vielä kertaalleen