Eilen hiihdettiin kilpaa Imatran uudenvuodenhiihdoissa, ja ihan selvyyden vuoksi siellä siis kilpailivat oikeat urheilijat en minä. Mutta kannustusjoukoissa oltiin koko töppöjalkatiimin voimin, koska koiria ei kannata jättää tarhaan johon joku nimeltämainitsematon pimpo on repinyt reiän. Tai no Udin olis kyllä voinut jättää, koska reppana mietti tarhassa päänsä puhki miten tuo toinen joka juuri oli tässä, voikin nyt olla vallan tuolla ulkopuolella? Miehet.

Ja koiratarhaa/aitausta suunnitteleville ihan muutama vinkki:

Älä osta punottua verkkoa, niitä silmiä voi venyttää.
Älä osta liian ohutta verkkoa, se menee rikki. Harjateräs voi toimia, ei tosin testattu!
Älä osta liian iso silmäistä verkkoa, mitä pienempi silmä sitä vaikeampi kiivetä. Meillä pysähdyttiin 2cm*2cm silmäiseen verkkoon.
Kaiva aita mahdollisimman syvälle maahan. Tässä vaiheessa se metsikkö ei enää tunnukkaan niin hyvälle tarhan paikalle. nimimerkillä: niitä juuria olikin sitten ihan hel*****ti!
Tee aidasta tarpeeksi korkea, niin ei sitten tarvii korottaa sitä sillä pienisilmäisellä verkolla. Jorunn meni 9 viikoisena 160cm verkon yli tarhaan, sen jälkeen suunta on ollut tarhasta pois.
Vaihtoehtoisesti voi tehdä katon, mutta eiköhän tuo nimeltämainitsematon pimpo rälläköi ittensä semmoisestakin läpi.

Tässä seuraavaa tarhaa suunnitellessa pieneen mieleeni ei villeimmissä unissanikaan tule tehdä aitaa mistään minkä saa rullalle ja on alle kaksi metriä korkeaa.

No johonkin se raja on tietysti vaan vedettävä, ja nimeltämainitsematon pimpo vetää sen tähän: jos akka on kotona on koiria turha säilöä tarhassa. Läpi tullaan kaikella pienen koira-apinan raivolla, havuja perkele!!! Jos mie en oo kotona ei tarhastakaan tarttee ulos pyrkiä. Onneksi.

Tulipahan sitten ulkoiltua ja kannustettua, sehän se oli tärkeintä. Hyväähän tuo koirillekin tekee päästä vähän ihmisten ilmoille. Ja ihan kivasti nuo käyttäytyikin vaikka Udi kauempaa vieraita piskejä katsellessaan aivan tärisi raiv... eiku siis innosta. Jorunn oli hiihtokisoista vähän tohkeissaan, mut mitään valjakkohiihtokilpailujen raivoisaa riemunpurkausta ei sentään syntynyt. Lähtökellon piip-piip-piip-piip-piiiiiip aiheutti eniten tunnekuohua ja kyllä tuo alkuun varsin tarkkaan seurasi hiihtäjiäkin. Parin tunnin jälkeen järjesti kuitenkin ittensä kiepille hankeen. Parasta hiihtokisoissa on tietenkin kisamakkara, tosin sitä oli tietenkin aivan liian vähän koska molemmat koirat yritti ilmeisesti hypnoosin ja ajatuksen voimalla siirtää ihmisten makkaroita itselleen.

• Tavoitteena oli pysyä terveenä ja siinä on ilmeisesti onnistuttu, koska en muista mitään erikoista tapahtuneen. Mahanpuruja on varmaan ollut, mutta ei kai sen kummempaa.
• Osallistuminen valjakkohiihtokisoihin, ei osallistuttu eikä osallistuta. Ei vaan sitten ole Udin laji, parempi on vaan jolkotella kuin täysillä kiskoa.
• Osallistuminen vepekokeeseen sen sijaan toteutui ja sieltä hienosti ykköstuloksen myötä nousu avoimeen luokkaa! Udi oli myös Imatran palveluskoirayhdistyksen vuoden vepe alo koira.
• Tokoon ei asetettu tavoitteita, joten tässä ylitettiin itsemme osallistumalla kahteen avo kokeeseen joista molemmista ykköstulos! Kirsikkana kakussa avoimen luokan rotumestaruus!
• Osallistuttiin myös kahteen näyttelyyn, joista toisesta (vieläpä erkkrista) SA ja varaserti. Se viimeinen serti vaan antaa odottaa itseään.

Jorunn

• Terveenä on kai kestänyt pimpokin, mikä on tietenkin huippuhyvä juttu.
• Tavoitteena oli korkata toko ura ja sehän me likat tehtiin komeasti SM kokeessa. Sieltä kakkostulos, mikä oli meille siinä tilanteessa varsin hyvä suoritus. Vaan tähän ei suinkaan tyydytty, kesän mittaan tahkottiin vielä kolme koetta ykköstuloksilla eli TK1 on tassuissa! Lisäksi Jorunnille alokas luokan rotumestaruus ja Imatran Kennelkerhon vuoden tokotulokas titteli!
• BH kokeeseen ei sentään menty.
• Valjakkohiihtoon ei oltu asetettu tavoitteita ollenkaan, mutta siinä on kyllä pimpon laji! Kahteen kisaan osallistuttiin ja toisessa ei oltu edes viimosia! Jorunnille myös Imatran palveluskoirayhdistyksen vuoden valjakkohiihtokoira titteli.
• J on osallistunut peräti kolmeen näyttelyyn, joista kahdesta SERT ja ROP. Muotovaliolautaset vaan jäi edelleen pokkailematta.
• Jorunn myös läpäisi luonnetestin ihan ok pisteillä 158 laukauskokematon.

• edelleen toivotaan terveyttä ja hyvää vointia
• tokosta TK2
• vepen avoin luokka mahdollisesti
• viimonen serti (tulee jos on tullakseen)

Jorunn

• tietenkin sitä terveyttä ja hyvää vointia
• tokosta ainakin avoimen luokan koe, miksei se TK2:kin?
• BH, joka ei kyllä minua innosta tällä hetkellä yhtään
• valjakkohiihtoa jokunen kisa
• se puuttuva serti

Siinähän niitä olikin muutamia hienoja hetkiä vuodelta 2012. Lisäksi mukaan mahtuu toki koko joukko muitakin huippuhetkiä leireiltä, reissuista, retkiltä, treeneistä ja vaikka mistä. Töppöjalkatiimi kiittää kaikkia osallistuneita kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille oikein mukavaa ja onnellista uuden uutta, alkavaa vuotta 2013!!!