Ei uutta kerrottavaa. Tokoa on treenailtu aina välillä, tosin ihan liian vähän siihen nähden mitä pitäisi ennen kesää osata: noutoa, luoksetulonpysäytystä, hyppyä, paikallamakuuta... Esimerkkinä nyt vaikka se hyppy, välillä sujui molemmilla jo ihan mallikkaasti, mut viimeiks se oli Jorunnilla ihan hukassa. Lopulta J etti hyppyä ympäri hallia, vaikka ihan siinä edessähän se este törötti. Voi pimpo! Udi sen sijaan on tehnyt kyllä ihan kelpo tokoa, sitä pysähdystä me tuskin koskaan saadaan kovin nopeaksi.

Typerien tokohinkkaamisten lisäksi ollaan viihdytty ladulla, jei! En vaan voi olla ylpeilemättä pienellä vetokoirallani, on se niin pro! Jorunn vetää niin hyvin kuin vain pystyy ja mielellään! Ongelmanahan meillä on se loppusuora, siihen kun koko hauskuus loppuu! Vaan nyt on siihenkin löytynyt ratkaisu: jatketaan suoraan uudelle kierrokselle! Ja sehän Jorunnille passaa. En tiiä monta kiekkaa pimpo juoksis, mie oon toistaseksi tyytynyt kahteen. Udin kanssa ollaan matkassa ihan uudella asenteella, eli mennään koiran ehdoilla, hoputtamatta. Näin on löytynyt kiva tapa hiihdellä, aikaa se tosin vie, Udi kun vetää ainoastaan sen loppusuoran. laugh Harmi ettei Jorunnille tule niitä pentuja, olisin voinut pitää kaikki ite ja tehdä oikein ison valjakon jolla olis suihkittu pitkin hohtavia hankia metsä raikuen.

Ja koska hulluutta mahtuu maailmaan kaikenlaista, on töppöjalkatiimin alustava hiihtokisakalenteri seuraavanlainen:
16.2. Vekaranjärvi
23.2. Hämeenlinna
3.3. Imatra
16.-17.3. Joensuu

eli jos koirahiihto kiinnostaa niin tervetuloa moikkaamaan ja tutustumaan lajiin. Siellähän on sitten niitä ihan oikeita hiihtokoirakkojakin...

Pakkanen paukkuu semmoisissa lukemissa että latujen sijaan viihdytään sohvalla. Lumiset pakkaspäivät on kuitenkin mitä parhainta kuvaus aikaa eli niitäpä sitten:
pönötystä










lunta varpaissa


ja vähän muuallakin


suuri metsästäjä


saaliina yleensä vain Udin keppi


ukkeli


kraak-kraak sanoi korppi ja hau-hau sanoi koirat


talventörröttäjät