Voi hyvää päivää taas. Käytiin tokotreeneissä ja lopuksi kokeiltiin jotain uutta eikä aina samoja vanhoja kuvioita, siispä merkkiä harjoittelemaan. En muista onko koskaan aikaisemmin Jorunnin kanssa merkkiä treenailtu, ei missään tapauksessa monesti. Selvyydeksi tokosta erossa pysyneille, että merkit on yleensä ja tässäkin tapauksessa oransseja muovisia kartioita. Vähän kuin tuolla liikenteessä mutta pienempiä. Jorunn on merkkejä treeneissä nähnyt useasti, eikä niitä ole silloin ns. häiriönä noteerattu mitenkään. No kuten tapana on palkka vietiin merkin taakse ja eikun koira merkille.

Ja koirahan meni! Ja kaatoi merkin, sovitti sen muutaman kerran päähänsä, heitti pari kertaa ilmaan ja lopulta toi miulle. Nauratti. Paljon. Eikun uudestaan niin että kaveri oikein Jorunnille palloa esitteli, kutsui ja houkutteli. Käsky: merkki! Ja koira merkille, merkki kumoon, merkki päähän ja merkki mammalle. Eihän siinä muuta voinut kun nauraa. Jorunn todellakin ymmärtää mikä on merkki ja myös sen mikä on pallo, sekä tietenkin sen ettei merkki ole pallo tai pallo merkki. Ja silmiään muljauttaen totesi vaan - miten ihmiset voi olla noin typeriä!?

Pikkusen pisti miettimään että mitenköhän neidille nyt sitten opetettais se tokokokeen edellyttämä merkille meno? Vaan ei huolta, iltalenkillä saatiin ystävältä neuvo: sanot vaan että Jorunn, mene merkille, pysähdy sen viereen ja jää seisomaan. Helppoa kun sen osaa ja Jorunnhan osaa! Mistä vaan saatais koiralle tarpeeksi fiksu ohjaaja? :D