Otsikkoon sisältyy syvältä kumpuava toivomus siitä, että talvi jo tulisi. Kurjan syksyn jatkoksi olisi ollut kiva saada ihana talvi, mutta näinhän se ei mene. Ja pitkän ajan ennusteet näyttävät myös erittäin toivottomilta ja surkeilta. Voi itku.

Syksy, ja varmaan kesäkin, on ollut jotenkin tosi rasittava, masentava ja ärsyttävä. Tuntuu ettei mitään saa aikaan, tuntuu myös siltä ettei huvita edes juurikaan yrittää. Ja senhän huomaa myös blogista. Me ei tehdä mitään. Mikään ei huvita eikä innosta. Joulukalenterikin piti pitää, mutta pitämättä sekin jäi. Tosin mitäpä kuvaamista olis ollutkaan, paskasta kynnöspeltoa? Vuosi vaihtuu siis kurjissa tunnelmissa, mutta vaihtuu kuitenkin. Ehkä ensi vuonna asiat on paremmin.

Vaikka mitään ei olla tehty, niin ilmeisesti jotain on kuitenkin puuhattu. Viime vuodenvaihteessa on tullut asetettua joitain tavoitteita:

Udi

Terveysosastolla on mennyt pääasiassa hyvin. Kerran kolkuteltiin kuoleman portteja, eikäko Vethausin ovia Hattulassa suolistotulehduksen kourissa. Enempiä sairastamisia ei rahapussi oliskaan kestänyt. Vaikka mitään varsinaisia kremppoja ei olekaan, niin alkaa tuo vanhuus jo välillä näkyä.

Tokossa tavoitteena oli TK2 ja jäi saavuttamatta. Kolmen kokeen verran yritettiin, mutta haaveeksi jäi. No katotaan jos ens vuonna sitten.

Vepessä jäi kokeet käymättä kokonaan. Yksi möllikoe vedettiin "kotirannassa" ja se meni kyllä hyvin. Luulenpa kuitenkin että Udin koevepeilyt on vepeilty.

Näytelmärintamalla sen sijaan ollaan kahmittu menestystä ennennäkemättömällä tavalla, vaviskaa multitittelimissit! Kuten arvelinkin veteraaniluokassa on säälisertit herkemmässä, ja niinpä vanha ukko Udi sai kuin saikin muotivalionarvon. Ryhmäkehissä tuli pyörittyä molempien kanssa useaan! otteeseen, ja kun katselin minihameisia naisia konttaamassa Joensuun raviradan mutavellissä sateenvarjon kannattelijoitten saattelemina, niin saatoin vain todeta etten ihan kuulu joukkoon. Noh niistä kinkereistä ei sentään menestystä herunut, "because sul on rumimmat kuteen ja pisin naama" eli kuten ystäväni totesi kun katsomossa ihmeteltiin menestyksen puutetta, "katoppa onko noilla jatkoon valituilla kellään goretexit päällä!?" Ei ollut.

Jorunn

Jorunn on ollut terve. Tai no jotain pientä hyppäämisongelmaa oli syksyllä, kun likka suoritti jotain akrobaattikuvioita nojatuolin käsinojan, sohvan selkänojan ja keittiön pöydän välillä. Niin siis sen jälkeen oli vähän arkuutta hyppäämiseen. Mutta ei ilmeisesti mitään kummempaa.

Tokossa tavoitteena oli korkata avoin luokka ja mahdollisesti se TK2. Korkattiin, huonolla menestyksellä. Ei oltu ihan valmiita kokeeseen, sillä tuurattiin saikulla olevaa Udia. Toisen kokeen aikaan oli sitten juoksu, eli siinäpä meidän tokokausi.

BH koe kuitenkin rykästiin tossa syksyllä alta pois. Se sentään meni kivasti!

Valjakkohiihtokausi oli viime talvena onnistunut ja hauska! Käytiin neljät kisat plus SM viesti töppöjalkajoukkueessa. Mahti reissuja, kiitos mukana olleille! Jorunn oli IPKY:n vuoden 2013 valjakkohiihtokoira sarjassa naiset B.

Ja kuten Udi, niin myös Jorunn pokkaili muotivaliotittelin Joensuusta. Tämä nyt ei niin suuri ihme, mutta toisaalta huvittavaa.

Jorunnin kanssa oltiin myös Imatran palveluskoirayhdistyksen vuoden koirakko. Ansiot ei ole suuret, mutta hommissa on ilmeisesti tullut heiluttua.

Itselleni olin ansainnut palveluskoiraliiton pronssisen harrastusmerkin

Lisäksi ollaan Jorunnin kanssa vähän hakuiltu. Lähinnä olen yrittänyt tarjota halukkaille ryhmän jossa treenata. En koe onnistuneeni kovin hyvin, mutta treenejä on kuitenkin pidetty. Ja lammastouhuja on tehty myös jonkin verran. Pässinpäät on pakkasessa ja tämä kesä onkin työskennelty ihan toisenlaisilla lampailla. Nuoret uuhet viipottaa melkoista kyytiä. Mitään tokopaimennushinkkausta en jaksa puuhata, vaan Jorunn lähinnä hakee lampaita laitumelta. Välillä otteet on turhan rajuja, mutta siihenhän on toki vähän opetettu. Pässien kanssa Jorunnin tehtävä oli pitää ne pois puskemasta minua, ja siinä se oli koira paikallaan. Taistelutahto -1 my ass.

 

Ja sitten niitä tavoitteita ensi vuodelle:

 

Udin kanssa koitetaan kai vaan pysyä hyvässä kunnossa.

Toivottavasti saadaan jostain kaivettua motivaatiota TK2:sen yrittämiseen.

Mahdollisesti kokeiltaisiin rallytokoa, täälläpäin on vaan aika huonosti kokeita.

 

Jorunn saisi myös kestää edelleen terveenä.

Ja jos tokoa jaksetaan, niin se TK2. Tosin Jorunnin kanssa meillä on siinä vähän enemmän hommaa.

Valjakkohiihtoa pitäisi toki päästä tekemään. Tällä hetkellä näyttää kelien puoleen erittäin huonolta.

 

Kiitos kaikille vuoteen 2013 osallistuneille! Ilman koiria ja ystäviä olisi tämä vuosi ollut vieläkin vaikeampi. Ja miulla ei edes ole mitään oikeaa syytä valittaa. Ahdistuksesta huolimatta vuoteen mahtui toki monia mukaviakin juttuja, hauskoja hetkiä ja mahtavia ystäviä. Kiitos ja anteeksi.

Töppöjalkatiimin pikkujoulusaamiset. No Udin pk-kiertopalkinto on kyllä vuodelta 2012.

 

Jorunn on kehittänyt itselleen oman pikku uuden vuoden perinteen. Huvittuneena luin äsken viime vuotista kirjoitusta tarhasta karanneesta pimposta. Arvatkaapa kuka kirmasi tänään pihalla vastaan, kun ajoin kotiin. Täynnä vapauden riemua ja onnistumisen iloa. Korpela on voittanut tarhan. Jälleen.

 

Toivotamme kaikille onnea ja iloa vuodelle 2014!