Heilahdettiin tänään tokoilemaan hallille, harvinaista herkkua meille. Tulipahan opittua taas pari juttua:

a) suullisesti annettujen suoritusohjeiden tulee olla täsmällisiä, selkeitä ja tarkkoja.

b) jos pohditaan osaako koira jotain, on asiaa tiedusteltava ensisijaisesti koiralta itseltään ja vasta toissijaisesti tyydyttävä ohjaajan tietoihin.

Otetaanpa pari selventävää esimerkkiä:

Luoksetulotreenissä treenikaveri kysymään miulta jotta osaako Jorunn kiertää? "No ei osaa. Tai mistäs mie tiiän kun ei oo kokeiltu." Niinpä. Jorunnille käsky kierrä ja Jorunhan kiertää. Metrien päässä olevaa tolppaa. Sekä sivulta lähetettynä että lähetettynä seisomasta miun ja tolpan välissä. Tosin Jorunn kiertää ainoastaan vasemman kautta, eli kyllähän miekin olin tavallaan vähän oikeassa.

***

Sitten siirrymme treenaamaan noutoa. Pitkään aikaan ei olla tehty, joten rohkeasti kokeilemaan. Suoritus muuten hyvä mutta kapulalla kuuluu Korpelan suusta "pöh". Siirrymme kohtaan täsmälliset suoritusohjeet ja koska todistajia on ollut läsnä voin vakuuttaa, että tässä käyttämäni sanamuodot ovat varsin lähellä tapahtunutta totuutta:

Jorunn istuu sivulla perusasennossa luovutettuaan juuri noutokapulan.

mie: "hyvä, mutta noudatko ystävällisesti seuraavalla kerralla ilman pöhiä?"

Heitto, kapula kopsahtaa maahan ja Jorunn hakee. Kauniisti, ihan hiljaa mutta ilman lupaa.

Jorunn istuu sivulla perusasennossa luovutettuaan jälleen kapulan.

mie: "hyyyvä, voisitko mitenkään ystävällisesti istua persiilläsi kunnes saat luvan ja sitten noutaa ystävällisesti kapulan ilman pöhiä?"

Heitto, kapula kopsahtaa maahan ja Jorunn istuu sivulla kuin tatti. Noutaa käskystä, mutta kapulalla kuuluu "viuh".

Jorunn istuu sivulla perusasennossa luovutettuaan kapulan.

Treenikaverit nauraa mahat kippurassa.

Mitä mie voin tehdä muuta kun mättää koiralle namia naamaan, sehän tekee juuri niinkuin on pyydetty. Helpommalla olis toki päästy jos olisin tajunnut neitiä ystävällisesti noutamaan ihan vaan ääntelemättä.

***

Udin treenin lopuksi virkistyksen ja vaihtelun vuoksi vähän merkkiä. Aikaa on vierinyt viime kerrasta, joten jälleen kokeilemme kepillä jäätä ja Udi vaan käskyllä merkille. Ja Udihan menee nätisti merkin taakse, mutta etsiskellessään palkka tulee tönäisseeksi merkin kumoon. Hyvä Putte! Seuraavalla kerralla merkki menee nurin vähän vauhdikkaammin jo mennessä ja Udi kääntyy jo merkin edessä miuta kohti. Tässä vaiheessa hallin reunalla istuvasta treeniporukasta joku loitse lausumaan "tohon merkkiin ei vissiin saa koira koskea?" ja jotain "saakos koira pysähtyä muuallekin kuin merkin taakse?" Noh koska me vaan höpsötellään tätä merkkiä niin emme tee mitään muutoksia, vaan Udi kolmannen kerran merkille. Udi menee merkille. Ei hipaisekkaan sitä, kiertää kauniisti seisomaan noin puolen metrin päähän merkistä, sen taakse, kuono kohti miuta.

Nii jotta oisit akka sanonu että näin!

***

Treenaa näitten kanssa sitten. Yksi treenikavereista tuumas että Udi alkaa varmaan kohta palkkaamaan minua. Toivottavasti ruualla, en millään jaksais kimpoilla minkään pallon perässä.