11.12.

Vei mamma meidät retkelle metsään,

sitä kuulematta ei jääneet ketkään.

On lunta nyt puussa ja maassa,

melkein kuin oltaisiin taivaassa.

Udi vain hihnassa tallata saa,

kanssa Jorunnin tutkitaan maailmaa.

Niin paljon on uutta ja ihmeellistä,

ei sitä pieni koiranpoikanen melkein kestä.

 

On keppejä, risuja, kantoja, koloja kiven,

ja jälkiä, tuoksuja, en ymmärrä miten?

kukaan ehtii ne kaikki tutkia, tarkastaa,

kun maailmassa on niin paljon mitä rakastaa!