5.12.

Olipahan meillä taas päivä kiireinen,

on se kummallista tuo elo ihmisen.

Autoa puunasi mamma aamusta asti,

sais vähentyä kai karva ja heinä lasti.

 

Ei suosi lenkkeilijää sää harmaa,

kohta sais jo pakastaa, se on varmaa.

Vaan eipä se haittaa koiria meitä,

me voimme tehdä vaikka kuraenkeleitä.

 

Autosta suuresta haimme lihoja kasan,

mut eipä ruuanjako mene ikinä tasan!

Aina on kupissa liian vähän muonaa,

saamme vain nälkäisinä valuttaa kuolaa.

 

Mamma sen sijaan jouluruokaa syömään lähti,

siellä palkittiin myös Jorunn, meidän hiihtotähti.