Käytiin loppuviikosta pitkästä aikaa hakuilemassa. Otettiin ns. pois tuloa tyhjältä niin, että koira vietiin keskilinjan toiselle puolelle mettään istumaan, keskilinjalla mie kutsuin koiraa ja lähetin sen yliheitolla puolipakenevan maalimiehen perään. Jospa tällä konstilla saatais Udi helpommin pois tyhjiltä. Hyvin ainakin nyt meni, toki helppoahan tuo koiralle oli kun etsintää ei juurikaan tullut. Vauhtia oli ainakin kovasti. Palkkaus oli perinteisesti pallolla, joka maalimiehen täytyy jatkossa muistaa piilottaa tarkkasilmäiseltä Udilta hyvin, jotta emäntäkin maltetaan hakea näytölle :)

Kiva treeni, johon saatiin uutta ulottuvuutta kun törmättiin kesken radan tallauksen sotapoikain leiriin. Varmaan meitä kaheleiksi katottiin kun vapaaehtosesti ja innoissamme siellä metässä möyritään. Otettiin kyllä sitten vähän etäisyyttä näihin nuorukaisiin. Maanpuolustustaitoja opetteleva pikkuveli kerto tänään mielenkiintosia juttuja käymälä poteroista... ei ne alokkaitten kaivamat kuopat tunnukkaan enää niin hyviltä piiloilta...

Ai niin, tulihan sitä tottistakin treenattua. Vähän henkilöryhmää ja luoksetuloa. Tällä kertaa henkilöryhmä meni ihan hyvin, kyllähän pikku-ahmatti lihapullaa seuraa, ja luoksetulo aivan loistavasti. Udia pidettiin pannasta, mie juoksin pois, käännyin ja kutsuin. Tällä kertaa vauhtia oli aivan törmäykseen asti eli sitä on siis onnistuttu saamaan lisää, upeeta!

Kotona ollaan myös vähän treenailtu. Lähinnä seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja noutoa. Myös noutoon on taas tullut intoa ja iloisuutta, täytyy varoa ettei ahdista Udia noudoilla. Esteitä pitäis mennä treenaamaan, kun vaan sais aikaseks...

Ravustuskausi on tehnyt meistä innokkaita mökkiläisiä, eli harvase ilta käydään mökillä pyörähtämässä se puolituntinen rapumertojen tarkastuksessa. Tämä taas tarkoittaa sitä, et Udi pääsee uiskentelemaan. Erkkarituomari kovasti kehotti uittamaan koiria (mikäli oikein ymmärsin) ja mehän tehdään työtä käskettyä! Tänä kesänä Udi onkin oppinu hyppäämään laiturilta, saavutus se on sekin!