Aamulla käytiin haeskelemassa ukkoja. Ollaan aika paljon treenattu tasasessa helpossa maastossa ja niinpä tän päivänen mäkisempi maasto tuotti vähän vaikeuksia meille molemmille.

Ekat maalimiehet oli valmiina. Ensimmäiselle (alamäkeen) lähti hyvin ja hetken pyörimisen jälkeen löyty se ukkokin sieltä. Tokalle lähti myös hyvin (ylämäkeen), mut kaarto ilmeisesti taaksepäin kun en koiraa nähny, eikä Udi löytäny maalimiestä ja takaviistosta se tuli pois. Uutta lähetystä vähän eri kohasta ja viimein ukkokin löyty.

Seuraava oli alkuperäsen suunnitelman mukaan haamu, eli ei ongelmia lähetyksessä tai etsimisessä. Kuulemma hiukan oli vaikeuksia Udilla saaha rulla, täytyy tutkailla pantaa oonko tehny siihen jotain ihme säätöjä vai häsmäskö Udi muuten vaan.

Viimonen oli jälleen ylämäkeen ja näytölle piti tulla ääniapu. Tälläkin kertaa lähti ensin suoraan mut jossain vaiheessa käänty taaksepäin ja meni keskilinjan päässä olevan repun luo. Näytti tuumaavan et tän löysin muuta en! Otettiin sitten ääniapu myös etsimiseen, ja rupes maalimies löytymään. Näytöillä ei onneks edelleen oo ongelmia.

Ilmeisesti mäkisessä maastossa hajut tai niiden puute johdatti Udia harhaan, muuta en oikein keksi kun tasasella on kulkenu niin hyvin. Harmi et sitkeys etsiä on kai vähän kärsiny tyhjien pistojen tultua kuvioihin. Selvästi on myös koiralle raskaampaa kun pitää mäkiä juosta ylös alas (yllättävää!) Tähän kunto puoleen liitty ne emännänkin vaikeudet, oliskohan pikkusen kunnonkohotus tarvetta ihan tuota hiihtokauttakin ajatellen...

Ja hiihtokaudesta puheenollen; ei hyvälle näytä! Pakkaspäivät on tältä erää ohi ja tänään on koko päivän tihnuttanut vettä. Tuolla pihalla näytetään traktoreita lumen levitykseen kuitenkin valmisteltavan, eli ensilumenladulle saattaa kohtapuoliin päästä! Ilmatieteenlaitoksen sivuja ei kannata ees avata, iskee vaan masennus ja ahdistus.

Lopuksi vielä oikein hyvää isänpäivää Vaskurille!
toivoo punaturkkipoikasi Udi