Perjantaina käytiin laduilla tekemässä viimeistely harjotus, eli hiihdettiin vaan pikkulenkki, ja tänään alotettiin meidän virallinen palveluskoiraura Ipkyn valjakkohiihtokisoissa, kilpailumatkana 5 kilometriä. Jännitys oli miulla kova (yllätys yllätys!) eli viimeyönä jäi unet vähiin. Kelikin oli aamulla miun kannalta ehkä kaikkein huono, lunta pukkas taivaalta ja sillon ei meikän sukset luista (huomatkaa ammattimaiset selittely-yritykset jo ennen kisaa). Onneks iskä varastoistaan kaivo kelpo voitelun ja saatiin rossareihinkin uuden lumen luistoa!

Kisapaikalla jännitys pikkuhiljaa laantu ja hiihtokin suju vallan mainiosti. Kummallakin jäi kyl viel vähän paukkuja varastoon, mut täytyyhän sitä jättää parannettavaa! Udi jakso oikein hienosti, vaik etukäteen vähän arvelutti kun ei olla tämmösiä matkoja hiihdetty aikasemmin. Udihan ei minuu hirveesti vedä, joten koiralla säästyy energiaa. Miulla sitä sit kuluuki molempien edestä. Pari kertaa oltiin vähän sotkussa vetonarun kanssa, mut muuten meni siis oikein mallikkaasti.

Varsin hieno oli mein loppukiri. Udiahan palkataan maalissa leikillä, joten maalisuoralla paineltiin minkä tassuista päästiin. Moni koira on maalissa melko puhki, mut Udi riepotti lelua ku viimosta päivää eli hapoille ei ainakaan koira joutunu. Tosin muut koirat vetää hiihtäjiään ehkä muuallakin ku alamäessä.

Ihan vähän kun sais enemmän vetointoa pikku-uuhun, niin avot! Udi vaan on fiksuna koirana tuumannu et emäntä selkeesti tarvii enemmän liikuntaa, ni hiihtäköön omin voimin.

Sit se tärkein eli aika, kilpailuissahan sitä sentään oltiin! Tavotteenahan oli alittaa erään mäyräkoiravaljakon aika vuodelta 2004 eli 25 minuuttia 15 sekuntia. Ja tavoite saavutettiin! Mei aika oli 22 minuuttia ja 50 sekuntia, sijotus 7/7. Voittaja paineli rapiat kymmenen minuuttia lujempaa, mut töppöjalkatiimiä se ei masenna! Täytyy muuten sanoo, et se mäyräkoiravaljakko on painellu aika haipakkaa, mäyräkoirahan on vielä töppöjalkasempi ku Udi.