Äitienpäivän kunniaksi käännettiin nenät ja kuono kohti Anjalankoskea ja kauhean pelottavaa BH-koetta, johon vissiin kukaan ei uskonut meidän koskaan osallistuvan. Iskä nauro räkäsesti kun kuuli Udin osallistuvan tottelevaisuuskokeeseen ja lupas vitosen jos se läpästään. Ja hetken mietinnän jälkeen panokset koveni seitsemään euroon. Vaan niin hassusti kävi että isi köyhty seittemän euroo ja Udista tuli kuin tulikin BH!

Koepaikalla oltiin hyvissä ajoin ja yllätys yllätys meidän vuoro oli viimosena. Kenttä oli nurmipohjanen (onneks on tullu tossa pihanurtsilla treenattua!) ja maaseudun rauhassa. Meille pedattiin hyvät lähtökohdat kokeeseen: taivaalla lenteli runsaasti lintuja, kentän ohi hurruutteli traktori ja kokeen aikana kentän touhuja piipahti katsomaan myös jänes. Puuttu enää kissat ja moottoripyörät! No onneks kokeen aikana häiriöö ei ollu muista kun linnuista vähän.

Luoksepäästävyydessä ei mitään ongelmia ollu ja Uu melkein maltto istua paikallaan vaikka tuomari oli niin otollisen näkönen rapsuttaja. Iloiseksi pikkumieheksi Udia sitten tituleerattiinkin.
Yrittäjiä oli pariton määrä eli viimesessä parissa oli kolme koirakkoa, joten Udi pääs ensin paikallamakuuseen sitten huilimaan ja viimoseks sitten tottistelemaan. Tää sopi meille oikein hyvin, pystyin laittamaan Uun välillä autoon niiku harjotellessakin tekisin. Ohjaajan jännittäessä ja odottaessa lisääntyvällä kauhulla omaa vuoroa, Udi veti autossa unta palloon. Ei paljon häirinny ympärillä pyörivät ihmiset tai koirat. Pieni epäuskon hetki kyllä tuli, kun kontista könysi pystyyn aamuvenytyksiä tekevä uninen koira. Ja oma vuoro oli ihan hetken päästä!

Paikallamakuu oli siis se liike jota etukäteen pelkäsin, onneks saatiin pariks siihen sievä kultsu tyttö, ei ollu pelkoa ainakaan rähinöistä. Onhan se tosi vaikeeta maata paikallaan melkein kymmenen minuuttia. Hyvin Udi kumminkin kesti ensimmäiset viitisen minuuttia, pää kyllä pyöri kuin pöllöllä. Vaan sitten Udi päätti esitellä yleisölle miten itteään voi viihdyttää paikallamakuussa, ja samalla pitää ohjaaja onnellisen tietämättömänä järjestetystä showsta. Tää tosin ei ihan onnistunu, koska koiran luo palatessani olin melko varma etten siihen kohtaan sitä ollu jättäny. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, se aika on ihan oikeesti tälle koirapojalle aikas pitkä.

Tottikset meni tosi hyvin! Hihnassa seuraaminen oli loistavaa ja tuomarikin kehu että siinä kontaktissa olis mallia monelle perinteiselle palveluskoiralle. Vapaana seuraamisessa (joka yleensä on paljon parempi) vähän herpaannuttiin välillä, kun ei sitä palkkaa tullutkaan. Täyskäännökset meni harjottelun määrään nähden hyvin, samoin rytminvaihdokset vaikka vapaana pikku lipsahdus juoksussa sattuikin. Henkilöryhmä meni myös odotettua paremmin, tätä(kin) on liian vähän treenattu. Udin mielestä on niin ihanaa kun ne kaikki ihmiset on sinne tulleet Häntä rapsuttelemaan!

Jäävät liikkeet meni erittäin hienosti, vaikka maahan-käskyn annoin semmosella kiekauksella et olin ite ihan varma et nyt ei kyllä maahan mene. Luoksetulo oli myös nopea eli tätä ollaan treenattu oikein ja saatu paremmaksi. 

Mut sitten käy se ainut asia minkä mie todella mokasin ja joka jäi harmittamaan. Jostain itelle tuntemattomasta syystä käytän Udille sivulle tuloon kahta käskyä: Sivu! ja Sivulle! Välillä ilmeisesti hapottaa niin paljon ettei pysty koko sanaa sanomaan. No Sivu!-käsky toimii kun noustaan maasta perusasentoon, muttei edestä sivulle siirtymiseen. Edestä siirrytään sivulle paljon paremmin Sivulle!-käskyllä (joko putosit kärryiltä?). Tiedän tän asian ja olin mielessäni tietoisesti ajatellut käyttäväni tietenkin käskyä Sivulle! Vaan mikähän käsky siellä kentällä kajahtaa? Niinhän siinä kävi että ohjaajan herneet pyörähti just sillon liian lujaa ja Udi teki ihan niin kun odottaa saattoi, eli nytkähti vähän. Kirosin itteni alimpaan helvettiin. Oikealla käskyllä Uu tuli hienosti sivulle. 

Olin tottikseen super tyytyväinen! Viettiä ja kestävyyttä sais toki olla enemmän, mut oikein mallikas suoritus koetilanteeks. Miun jännittäminenkään ei sotkenu kuvioita, vaan Uu toimi oikein mukavasti. 

Kaupunkiosuus suoritettiin ABC:n parkkipaikalla. Autoja, ihmisiä ja koiria oli paljon. Udi otti kuitenkin lunkisti ja teputteli menemään kuin vanha kaupunkilaiskoira konsanaan. Kun häiriökoirat ohitti meidät toistamiseen ja takaa, piti niille vähän haukahtaa. Samalla parkkipaikan ohitti rekka ja sitäkin piti vähän haukkua, mut nää ei meinannu mitään. Yksin jätettynä Udi tuumas et jaahas tänne jätti ja alko kaivaa itelleen poteroa nurtsille.

Tuomari oli ilosesti yllättyny mein suorituksesta, oli hänelle ensimmäinen islantilaiskontakti, ainakin tuomarina. Toivo näkevänsä islantilais suorituksia jatkossakin. Me aiotaan nyt heittäytyä kumminkin ihan hunningolle ja keskittyä kivempiin juttuihin kun tottikseen!

BH:n jälkeen mentiin viel mammalle viettämään äitienpäivää ja kyllä uni maitto jässikälle. Nyt ollaan vaan hehkutettu Udin parhautta ja herkuteltu, on se sen ansainnu!