Ihan merillä ei sentään oo oltu, mut suuri se on Saimaakin. Lauantaina oli sitten se vepe-näytös. Udilla oli esitettävänä veneen haku ja se meni hienosti! Kuten myös muiden koirien suoritukset! Ilma oli kauniin kesäinen ja yleisöä oli paljon, oikein kiva tapahtuma siis. Vanhat laivat oli myös hienoja, ei vaan tullu yhtään kuvaa otettua...

Sunnuntaina käytiin heti aamusta treenaamassa vientiä. Ekalla kerralla rupes taas ettimään lyhyintä reittiä, mut veneestä kutsun kuultuaan lähti hyvin uimaan. Toisella yrityksellä ei tarvinnu edes vatuloida vaan Udi lähti suoraan uimaan. Myös Fala pääs mukaan ihmettelemään rantaa ja järveä. Kovin hassua kamaa se olikin, mut reippaasti tassut kasteltiin. Ja tavattiin taas uusia ihania ihmisiä sekä morjestettiin colliepappa Toscaa.

Udista ei vepe kuvia tullu otettua, jospa joku ottais paremmat kuvausvehkeet jollonkin mukaan ni saatais vähän laadukkaampia otoksia...

Eilen käytiin hakuilemassa. Ohjelmassa löytö, löytö, tyhjä, löytö. Ensimmäisellä lähetyksellä kävi hassuja, Udi pysähty kuin seinään ja jäi haistelemaan jotain tosi hyviä tuoksuja. Muistuttelin vähän et töitä pitäis nyt tehdä ja hyvin lähtikin sitten toisella lähetyksellä. Muilla pistoilla ei ongelmia, vaikka tyhjälle olis kyllä voinu mennä suoremmin. 

Yritin umpipiiloja harjotella eli piilokuopan päällä oli semmonen vaneri, mut rakoa jäi sen verran et Uun piti ittensä tunkea sinne maalimiehen kainaloon. Toinen oli maastoutumiskankaan alla piilossa ja löydettiin pistolta pois tullessa, kuten oli tarkoituskin. Viimonen oli semmosessa rinnepoterossa ja sinne piti myös tunkea sekä etsinnässä että näytöllä. Ei paljon läheisyys ahdista tätä poikaa, maalimiestä tosin voi vähän ahdistaa kun naamalla on kilo hiekkaa ja koira.

Fala oli myös mukana metsässä. Mie poimin mustikoita ja muut syötti makkaraa tirrille. Tyty on melko itsenäinen (ja itsepäinen), ei tule suru puseroon vaikka emäntää ei hetkeen näykkään. Pihallakin toheltaa menemään omia juttujaan, varsinkin illalla kun miun tekis mieli jo nukkumaan. Kaikkein kivointa onkin juosta yöpukuista mammaa karkuun pitkin pihaa.

Maailmaa (lähinnä siis omaa pihaa) on kovasti tutkittu ja maisteltu ohimennen vähän kaikkea. Seurauksena on vatsa nyt sitten ruikulilla. Menoa tämmönen pieni vaiva ei suinkaan hidasta, vaan Udin kanssa juostaan hippaa ympäri leivinuunia. Kumpi näistä olikaan se pentu?