Nuoriso on nyt hiihdon Suomen mestaruudet Imatralla ratkonut. Kaksipäiväisen kilpailun viimeiseen hiihtäjään asti jouduttiin mitalia Imatran Urheilijoille odottamaan, mutta odotus palkittiin ja upeasti kultaa saatiin! Go Lari Go! Itse kulutin aikaa ladunvarressa kuvaushommissa ja näin "pressiin" kuuluneena sain nauttia vip-tilojen herkuista. Oli hauskaa olla järjestelypuolella, mein perhe olikin hyvin edustettuna kun yksi kilpaili ja muut oli hommissa .

Udin kanssa käytiin hiihtelemässä perjantaina. Ei mitään älyttömän loistokasta menoa, mut ihan jees. Tänään olis taas hiihtoa luvassa, mut saa nähä mihin asti nuo pakkaslukemat laskee. Täytyy ainakin ilman koiraa käydä joku lenkki heittämässä.

Eilen käytiin tottistelemassa parkkihallissa, joka olikin Udille aivan uusi ympäristö. Seuraamista ja käännöksiä, liikkeestä seisomista ja luoksepäästävyyttä treenattiin. Seuraaminen meni hyvin, ei tuntunut uusi ja ihmeellinen paikka mitenkään häiritsevän. Seisomisessa oli ensin hankaluutta, eli Udi tarjos vaan istumista. Hetken autossa ajatuksia koottuaan otettiin uusi yritys ruokapalkalla ja jo rupes onnistumaan. Luoksepäästävyys oli odotetusti se kaikkein vaikein asia. Eihän sitä koira voi vaan istua paikallaan kun Häntä tullaan tervehtimään. Varsinkin kun ihmiset on tuttuja. Tosin Udi on kyllä ihan yhtä innoissaan myös vieraista...