Tänään ruoskittiin irti siveettömyyden pirua kehoa rankaisevalla ja mieltä kirkastavalla lumikenkäurheilulla. Ensimmäiset sadat metrit sain tallustella yksinäni, kun Udi istui pellonlaidassa arpomassa kumman naisen matkaan lähtisi. Onneksi valitsi tällä kertaa oikein, tosin hiukan jouduin neuvoakin antamaan. Puolessa välissä lenkkiä, mukavan umpihangessa tapahtuneen mäennoususuorituksen jälkeen, vaikutti että piru on karkotettu ja nuoren miehen mieli puhdistettu irstaista ajatuksista. Vaan kun kotipiha alkoi häämöttää, palasi mieleen maalliset ilot ja kaihoisa katse syttyi taas pojan silmiin. Liekö hiihtomajalla nautittu munkki pilannut katumusharjoituksen ja kutsunut pirulaisen takaisin nuorta mieltä kiusaamaan? Nyt tosin on puhti pois eikä kylille tee mieli, eli ei ihan hukkaan mennyt sekään urheilu.