Aamulla varhain tehtiin pakollinen pennunesittelyreissu taimitarhalle. Nyt paikalla olikin paljon rapsuttelijoita. Jorunnin enin huomio tais kyllä mennä inhaan kaulapantaan ja hihnaan. Tässä pikkuhiljaa ollaan pantaan totuteltu ja kovin se on inhottava. Tätä tyttöä ei ilmeisesti sais kahlita millään tavalla, josta tulikin mieleen että tänään meni hermot siihen autohäkissä huutamiseen ja ratkaisua haettiin sekä hyvällä että pahalla. Makkaraa syöttämällä aina kun häkissä käytiin hiljaa makaamaan, tuotti ainakin hetkellisesti tulosta. Liikenteessä ei enää juurikaan huudeta, mut sitten kun avaa kontin ja olis ulospääsyn vuoro alkaa hirvee kiljuminen. Varmaan on kohta eläinsuojeluviranomaiset oven takana, mut pois ei pääse ennenkun huuto lakkaa. Onneks ei asuta kaupungissa... 

Aamureissulla käytiin myös tottistelemassa Hossukassa. Tällä kertaa ei seuraamista tehty kun jossain siirtymisissä ja eteenmenossa. Noutoa ja A-estettä treenailtiin, nouto oli ihan hyvä tosin luovutuksessa Uu jää aika kauas. A-este meni kanssa ihan hyvin ja oli koejyrkkyydessä, takastulossa kyllä avustin että niitä kiertelyjä ei tulis. Hyppyä ei pitäny ottaa, mut innostuin kuitenkin kokeilemaan. Kerran Udi yli tuli ja siihen se sitten jäi. Ei tietty oo varmasti kovin kivaa jos mahanalus (varsinkin pojalla!) ja polvet raapii estettä. Mutta miten koira opetetaan ponnistamaan esteestä? Pari eteenmenoa läpijuoksuna ja loppuun neljän minuutin paikallamakuu. Jotenkin Uu oli vähän lahna, mut ehkä tämmönen aamu-urheilu ei meille sovi.

Jorunn´kin oli elämänsä ensimmäisissä tottistreeneissä. Tosin treeniä on taidettu tehdä jo äitimuorin tykönä, niin hienosti seurattiin namia ja perusasentokin oli suorastaan loistava! Jonkinlaista käsitystä on ehkä myös istumisesta, ainakin ruokakupilla. Udin kanssa painit sujuu jo kovalla ryminällä ja kyllä on semmoset ärri ja purri kyseessä et heikompia näitten meno varmasti hirvittää! Äsken käytiin myös puntarissa ja noin 3,5 kiloa on kertynyt painoa.